Kuvasitaatti KARJALAINEN lehdestä kuvajournalismin kritiikkiä varten.
KARJALAINEN lehti ilmestyy Joensuussa Soldiers of Odinin kotikaupungissa ja suomalaisen skinheadrasismin tyyssijassa. Sieltä yksi maan ensimmäisiä afroamerikkalaisia koripalloilijoita ajettiin pois, hakkaamalla hänet ensin pesäpallomailoilla sairaalakuntoon.
Karjalaisen päätoimittaja on Pasi Koivumaa, lehti ilmoittautuu sitoutumattomaksi, siten kai määritellään tänään kokoomuslaiset lehdet Suomessa. Väli-Suomen Media syöttänee KARJALAISEEN juttuja ja kuvia. Siksi kai Laila Snellmanistakin juttu lehdessä.
-
Kuten muutkin sanomalehdet Suomessa, Karjalainen toimii osin toimittajien kuvilla, mutta lehdessä on myös kuvatoimitus ja siellä viisi työntekijää, siis harvinaisuus lehden kokoon nähden. Toimituksen yhteystietojen perusteella Marko Puumalainen, Mikko Makkonen, Jouni Turunen, Juha Inkinen, Kimmo Kirves ja vapaalla oleva Maija Yrjölä ovat kuvaryhmässä töissä - mutta heidän tehtäviään ei määritellä, joten en tiedä kuvaavatko kaikki. Ketään kuvaajista en enää tunne.
-
Maanantain 15.2. 2016 KARJALAINEN kertoo etusivullaan "Verenpaine nousee taas". Kuvituksena on kolme miestä ja ilmeisesti jonkinlaisesta kankaasta roikkuva koira.
Ahaa, ei olekaan!
Kuten niin monessa lehdessä Suomessa - premisivun aloitusotsikon alla oleva looginen jatkumokuva ei liitykään otsikkoon, vaan kyseessä on kuvatekstillä varustettu, väripalkkissa oleva irtokuva, jossa vinkki sisäsivulle.
Kuva on järkyttävän kehno visuaalisesti, se ei ole lehtikuva vaan automaatin tuottama räpsäys. Kuvan sisässä on kuitenkin aivan mainiot ainekset Valokuvalle. Nämä maaseutulehdet toimivat alueella, jossa on paljon visuaalisempi tapahtumakenttä kuin soinistubbsipilämateriaalin toistoon keskittyneellä pääkaupunkiseudulla, mutta landelehdet eivät osaa käyttää tätä etua hyväkseen. Se on suuri sääli, varsinkin kun nämä lehdet aivan erityisesti eivät kuuntele kuviensa purkua ja kritiikkiä...
-
Olet lukenut kujokritiikkejäni niin paljon, että näet nyt, miten kuva hajoaa kaikenkaikkiaan noin 35 elementtiin ja pahin kaikesta on katkaistu fontitus, joka vie ihmiset lukemaan liikkeiden nimiä samantien, siis pois kuvasta. Koira olisi voitu narratiivissä nostaa kuvan tapahtumakeskiöön, koska sen asema kannattelevassa kankaassa on hellyttävä ja samalla outo. Ihmiset ovat kesken liikkeen pysähtyneitä määrittelemättömässä asennossa, vasemman laidan sedällä lienee jopa kakki pöksyissä??? :-Lehtikuvaajan ei pidä mainostaa paikallista Sportiaa, jos sen voi välttää, katsokoon hän journalistin ohjeet. Kuvaa on turha purkaa enempää, koska oikeastaan kuvaa ei ole, on vain laitteen tekemä reproduktio.
On vaikea uskoa, että tämä voisi olla ammattilaisen hakema kuva.
Hävetään yhdessä ja sitten ihmetellään miksi netissä visuaalisuuteen tottuneet nuoret karkaavat lehdistä virtuaalitodellisuuteen.
3 kommenttia:
Kansainvälinen uutis-ja media-alan järjestö SND valisti Karjalaisen ja HS:n 40 parhaan lehden esilistalle,mutta ei loppukilpailuun,johon pääsi Suomesta vain Aamulehti.Joten ei tämä Karjalainen kovin huono voi olla.
Krhm...kun kirjoitan mediasta, kirjoitan sen perusteella mitä näen. En kirjoita suomalaisen tavan mukaan siitä, miten joku muu arvioi lehteä. Minulle ei merkitse yhtikäs mitään mainitun SND:n arvio. Minulle merkitsee se miten lehden asiakas eli arjen lukija lehden kohtaa. Tästä syystä tätä blogia kannattaa lukea, en nimittäin nuole ketään enkä mitään.
En myöskään mitenkään tai missään kirjoita, että karjalainen on yleisesti ottaen huono (tai hyvä) lehti. Kuten anonyymi hyvin tietää minusta hyvä ja huono pelkästään käytettyinä eivät merkitse visuaalisen suoritteen suhteen mitään.
Se mitä tässä yllä on nähtävissä on se mistä kirjoitan, en kirjoita siitä miten SND lehden kokee.
Tiedän hiukan enemmän kuin anonyymi niistä perusteista joilla SND toimii enkä anna niille kovinkaan suuyrta merkitystä, yhtä vähän kuin esim omalle Vuoden lehtikuvaaja palkinnollemme, siitä kilvoittelevista puuttuu nimittäin monia Suomen parhaita lehtikuvaajia, jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä.
Kunha heittelin. Ja tapani mukaan....Joo,eipä noi palkinnot liikuta minuakaan juuri lainkaan,mutta jotkut ottaa ne aivan vakavissaan ja luule olevansa jotain.Satun tietämään,että näitten "stara-lehtien"lukijat ovat hieman eri mieltä: kuulen niiltä pääasiassa valitusta huonosta laadusta. Tapaan heitä usein työtehtävissäni.
Lähetä kommentti