lauantai 15. maaliskuuta 2014

Off topic

Isäni ja sukunsa tulivat evakkoina kahteen kertaan 1939-1944 Karjalasta, Johanneksen pitäjän Kaijalan kylästä pakoon Neuvostoliittoa.
Olen tehnyt useita kymmeniä kuvausmatkoja Neuvostoliittoon ja Venäjälle.
Näiden matkojen kokemusten seurauksena voin sanoa, ettei niihin venäläisiin, joita minä olen tavannut  voi luottaa…( kun he asuvat kotimaassaan). Toisaalta voin yli 9500 haastattelua Suomessa kuvanneena sanoa, ettei suomalaisiinkaan voi luottaa. Sen voin sanoa, että  venäläisten kanssa on hauskempaa kuin suomalaisten. 
-
Koko lapsuuden kuuntelin isovanhempieni vihaa venäläisiä kohtaan. "Hyö perkeleet veivät koin ja maat ja tappoivat kaverperreen". Olen kuunnellut 1980 luvulla, miten ruumiita taistelujen jälkeen kerännyt isoisäni huusi yöllä kauhuissaan. Olen itse kuvannut 15 vuotta sotaa ja kauhua, myös neuvostoliiton Afganistanissa tekemiä sotarikoksia. Olen elänyt ajan, jolloin koko Suomi pelkäsi Neuvostoliittoa ja makasi rähmällään mielistellen itään päin. Olen kuvannut seurauksia kun Keskustan Seppo Kääriäinen vei Urho Kekkosen syntymätorpan multaa Kremliin ja Ilkka Kanerva ja muut kokoomusnuoret nuolivat kotiryssiään.
Tiedän siis jotain naapuristamme.
-
Tiedän myös sen, että jos Venäjä päättää ajaa Suomesta yli huomenna, se sen tekee.
Tiedän senkin, että uusien vallanpitäjien mielistelijöitä ja takinkääntäjiä -Quislinqeja- ilmestyy kuin tyhjästä ja he alkavat ilmiantaa ystäviään ja vihamiehiään miehittäjälle.
-
Miksi kirjoitan tästä, enkä iänikuisesta kuvajournalismin rappiosta.
Koska kuvajournalismi loppuu kun Venäjä miehittää maamme vedoten suomessa olevien venäläisten huonoon kohteluun. Siksi kannattaa nauttia siitä vähästäkin kun vielä saa. Itse olen varma, että vaikka synnyin teoriassa itsenäisessä Suomessa, kuolen jossain venäläisessä parakkikylässä nälkään suomalaisen kapon hakkaamana.
-
Suomalaiset eivät näe mitä on tapahtumassa ja harhan aiheuttaa visuaalinen vääristymä, siis kuvajournalismin johdannainen.
Kyseessä on kartan projisointikohta -eli se mistä katsoen kartta on piirretty. Kun maailmaa katsotaan  Suomen vinkkelistä, maailma näyttää siltä, että meillä on kokoa ja näköä sanoa mielipide maailmassa. "Onpa iso maa", sanoi lapseni kerran kun katselimme karttaa. Mutta jos katsotaan Venäjän kannalta projisoiden, olemme  mitätön kärpäsenpaska jossain nurkassa.

Me olemme pieni surkea maa geopoliittisesti ja vielä surkeampi kateellinen ja persettä lipova joukko mielistelijöitä ja parhaan ystävän selän puukottajia, emme mitään muuta.
Ja "äitivenäjä" tietää sen oikein hyvin.



Ei kommentteja: