…eivätkä virtuaalilehtien kuvat lämmitä.
webmedian ongelmakenttä on iso kuin Talvivaaran paskalammikko ja ongelmia on sydäntäraastavaa listata.
1. Kuvien koko…on pieni. 500 pikselinen kuva on jo iso. Jos näytön reso on kireä, on kuva postimerkin kokoinen.
2. Taitto puuttuu. Nettilehdistä puuttuu printin oleellinen kyky suhteuttaa kuvia toisiinsa taiton keinoin. Siis käyttämällä toistensa kanssa keskustelevia kuvia lähekkäin tai kaukana, pienenä ja isona jne.
3. Valokuvien onneton visuaalisuus. Moni sanoo, että kansa saa mitä ansaitsee. En ole samaa mieltä. Meillä on oikeus maksajina nähdä visuaalisesti hyvää jälkeä, joka pakottaa lukemaan.
4. Jos mahdollista, vielä suurempi kontekstin puute kuvien ja ostikoiden välillä kuin printissä.
5. Aataminaikuiset it-ratkaisut, lisämateriaali hukutetaan pitkien, harhaanjohtavien klikkaussarjojen taakse. Heikko konsistenssi, joskus kuvasta pääsee jonnekin, joskus ei pääse. Kokonaisuus näyttää vanhanaikaiselta. Sivustojen formaatissa on pakkoreikä kuvalle, sille on paikka, johon softa originaalista piittaamatta kuvan pienentää ja katkoo. Pystystä tulee sujuvasti vaaka, kun katkotaan jalat ja päät.
6. Yritykset saada lukijat kuvaamaan ilmaiseksi, samalla vieden heidän oikeutensa kuviin, siitä ei kerrota mitään- mutta viedään silti.
7. Todella rumat kommenttisivut, joissa tämän kansan sietämätön kateus ja viha paljastuu niin, että luulisi lehtien varovan edes kamalimpien uhkailujen päästämistä läpi, mutta ei. Jos haluat nähdä mitä suomalaisuus merkitsee maakunnissa, mene näiden lehtien palstoille ja lue miten surkeaa äidinkieltä tankkaavat ihmiset raivoavat toisillee, Suomi nousuun!
Well done--tarkoittaa kielessäni kypsää pihviä, mitä se tarkoittanee rakennusalalla? Kuvassa kaksi teloitettavaa ilmeistä päätellen pönöttää puolitorsoina. Kuva muuten sopisi hesariinkin jos sinipaitainen setä olisi ruokasalin jakamiseen tarkoitetun sermin edessä pikkuriikkisenä keskellä kuvaa.
Setä seisoo ja pönöttää. Nyt tiedämme, että setä on ollut tuolla seisomassa, jos alibia haetaan. Pönöttäviä suomalaisia on kuvattu miljardi. Tilassa on useita esineitä, hyvä. Mitä otsikko tarkoittaa…ensin negatio, sitten myönteinen lauseenosa. Vai onko kyseessä Jarmo Korhonen joka tulee vetovastuuseen?
webmedian ongelmakenttä on iso kuin Talvivaaran paskalammikko ja ongelmia on sydäntäraastavaa listata.
1. Kuvien koko…on pieni. 500 pikselinen kuva on jo iso. Jos näytön reso on kireä, on kuva postimerkin kokoinen.
2. Taitto puuttuu. Nettilehdistä puuttuu printin oleellinen kyky suhteuttaa kuvia toisiinsa taiton keinoin. Siis käyttämällä toistensa kanssa keskustelevia kuvia lähekkäin tai kaukana, pienenä ja isona jne.
3. Valokuvien onneton visuaalisuus. Moni sanoo, että kansa saa mitä ansaitsee. En ole samaa mieltä. Meillä on oikeus maksajina nähdä visuaalisesti hyvää jälkeä, joka pakottaa lukemaan.
4. Jos mahdollista, vielä suurempi kontekstin puute kuvien ja ostikoiden välillä kuin printissä.
5. Aataminaikuiset it-ratkaisut, lisämateriaali hukutetaan pitkien, harhaanjohtavien klikkaussarjojen taakse. Heikko konsistenssi, joskus kuvasta pääsee jonnekin, joskus ei pääse. Kokonaisuus näyttää vanhanaikaiselta. Sivustojen formaatissa on pakkoreikä kuvalle, sille on paikka, johon softa originaalista piittaamatta kuvan pienentää ja katkoo. Pystystä tulee sujuvasti vaaka, kun katkotaan jalat ja päät.
6. Yritykset saada lukijat kuvaamaan ilmaiseksi, samalla vieden heidän oikeutensa kuviin, siitä ei kerrota mitään- mutta viedään silti.
7. Todella rumat kommenttisivut, joissa tämän kansan sietämätön kateus ja viha paljastuu niin, että luulisi lehtien varovan edes kamalimpien uhkailujen päästämistä läpi, mutta ei. Jos haluat nähdä mitä suomalaisuus merkitsee maakunnissa, mene näiden lehtien palstoille ja lue miten surkeaa äidinkieltä tankkaavat ihmiset raivoavat toisillee, Suomi nousuun!
Pohjoisen paikallislehdet ovat pönötystä täynnä. Täällä Meerin pitäisi työskennellä ja voisimme katsoa, miten hänestä yhdessä yössä tulisi tavallisia räpsyjä kuvaava turhautunut nuori nainen pilkkihaalarissaan.
Otsikot ovat amatöörimäisiä, "veden laatua tarkkaillaan jatkuvalla syötöllä" ei taivu vitsiksi saakka. Saippuaa ei ehkä tarvitse mainita kunnolla peseytymisen suhteen jne jne. Kuvassa moneen taipuva virkamiessetä sormi pystyssä jossain toimistossa osoittamassa jotain lappua seinässä. Huoh!
Tämä kuva on jo silkkaa taidetta. Vihainen Petrisetä sohii rukoukseen kumartunutta kollegaa otsaan ja vieressä on komea olkapää flanelipaidan sisässä. Piirtoheitin roikuu murheellisen näköisenä jne. Petristä voi tulla mitvain, hän on hommaan sopivan näköinen, lue ei ärsytä ketään, ei koskaan, ei missään.
Setä seisoo ja pönöttää. Nyt tiedämme, että setä on ollut tuolla seisomassa, jos alibia haetaan. Pönöttäviä suomalaisia on kuvattu miljardi. Tilassa on useita esineitä, hyvä. Mitä otsikko tarkoittaa…ensin negatio, sitten myönteinen lauseenosa. Vai onko kyseessä Jarmo Korhonen joka tulee vetovastuuseen?
2 kommenttia:
Moi!
Luen blogiasi aina silloin tällöin ja ilahdun kovasti kerta toisensa jälkeen kun aktivoidut. Erityisesti kirjoituksesi omista työkokemuksistasi ovat uskomattoman antoisia. Kiitos siis niistä (ja muustakin sisällöstä)!
…
Näin nuore(hko)n kuvaajan näkökulmasta joitain pointtejasi on hieman vaikea ymmärtää. Nämä ymmärtämättömyyteni liittyvät lehtikuvan tason laskun kommentointiin.
Huomautan tässä vaiheessa että kirjoitan hieman puskista, sillä oma lehtikuvaukseni rajoittuu aikakaus– ja asiakaslehtiin. Fiilistelen silti täysillä hyvää kuvajournalismia (ja eritoten dokumentarismia).
Ainakaan omiin tuttuihini ei kuulu ns. tampioita jotka eivät ymmärtäisi journalistista sisältöä, laatua, saati sitä miten sellainen syntyy. Kyse on enemmänkin kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta sekä rahasta.
Laadun tekemistä harjoitellaan kauan mikäli laadulle on kysyntää (nyt kun ammattityöstä puhutaan). Tällä hetkellä kysyntä on nopeasti haltuun otettavissa, kauniissa pinnoissa jotka ensisijaisesti näyttävät toisilta kuvilta ja vasta sitten kertovat jotakin aiheestaan. Tällaisia myös kannattaa harjoitella tekemään nopeasti ja rutiinilla mikäli aikoo pärjätä – koska sellainen on tilaajan mieleen. Lisäksi, kilpailun kireyteen viitaten, kuvaajia on vuonna 2014 paljon, paino sanalla paljon.
Kulttuurin muutoksesta sen verran, että valokuvia katsotaan tänään kuin harakka pöytähopeaa, 40 vuotta sitten varmaankin enemmän kuin haukka hiirtä :)
…
Kuvien esteettiset arvot muuttuvat myös ajan oloon, totta kai. Luullakseni niiden samaistavat komponentit ammentavat ihmisen (ts. oletetun lukijan oletetusta) peruskokemuksesta. Esimerkiksi itse olen syntynyt vuonna '84, joten minulle huomio– ja shokkivärit sekä selkeät, typeryyteen asti yksinkertaistetut muodot ovat varsin kotoisia. Tietokoneet, nääs.
Erilaisen teknologisen, sosiaalisen ja poliittisen ajan lapset reagoivat varmasti vahvemmin toisenlaisiin komponentteihin.
Kuvat myös heijastavat kuvan tilaajan arvoja. Tähän tietty liittyy toinen ja paljon isompi matopurkki.
…
Mitä mieltä itse olet kuvaajan toimintamahdollisuuksista? Tai millä tavalla lehtikuvan tasoa voisi nostaa, mitä sen eteen voisi tehdä? Tekijän näkökulmasta oletan, että kun jokin juttu menee läpi niin sitä paukutetaan niin kauan kuin keikkaa riittää. Ja kuvat näyttävät toisiltaan siksi, että sillä–ja–sillä lookilla pärjää. Lookilla, niinpä.
Cheers,
Jussi
Kiitos vaan!
Juuri kukaan minun tutuistani ei näe kuvissa mitään, vaikka osa on korkeakoulukoulutettuja. Kukaan ei ole saanut visuaalista koulututusta. Kun luen kuvat auki, heidän naamataulunsa valaistuu. Sitä on hauska katsoa.
Minusta ei pidä valehdella itselleen ja tehdä/kuvata sitä mikä varmasti myy. Jos niin tekee, tulee elämästä myöhemmin onneton, koska kertynyttä mielistelyn ja valheen taakkaa ei jaksa kantaa.
Olen itse kuvannut usein täysin eritavoin kuin asiakas pyytää, siis puhtaan journalistisesti ilman asiakkaan vaatimaa painotusta ja saanut melkoisen huudon niskaani..ja olenhan nyt työtönkin.
Joka tosin johtuu enemminkin siitä että olen sanonut sitä mitä asiakas ei halunnut kuulla ;-)
Mutta ei haittaa, kehtaan katsoa itseäni peilistä aamulla. Tilaaja on tilaaja ja itse on itse, kumpi on tärkeämpi.
Jos kaikki kollegat olisivat rehellisiä ja toimisivat yhdessä ei meillä olisi hätää mitään.
Tuolla aiemmin minulla on teesit kuvan tilan parantamisesta, peruuta kymmenkunta? juttua. Joukkovoimalla vaan eteenpäin mutta oleellisinta on ostavan joukon kouluttaminen siis myös tavisten ja jo peruskoulussa. Ei ulkokuvallinen voi osata ostaa ja katsoa -ellei ensin selitetä. Ei kuvan tajuaminen ole myötäsyntyinen taito.
Lähetä kommentti