HUOMAA!
Kun postaukseni ei koske kuluvana kesänä aina kuvajournalismia, ( jatkossa "KUJO") kirjoitan täst`edes otsikkoon tarvittaessa seuraavasti - (ei kujoa)
---------------------------------------
Lähdin Porvooseen jädelle. Vanhansillan kupeeseen, Paahtimon lähelle saa paatin boseen ilman tuskaa. Joella ajaessa on hauska katsella vanhojen fiskareiden ratkaisuja. Jädekin on hyvää justiinsa vierasvenepaikan vieressä olevassa kioskissa. Muista, tarvitset käteistä sinne.
-
Sitten poispäin, ajattelen käydä Sipoonjokisuussa hauestamassa. 6 solmun alueella Hamarissa ohi syöksyy kolmikerroksinen Miami Vice torpedo, tupla V6 murisee ja ohitusetäisyys on parisen metriä ja vauhti siinä 15 mailia. Kannella on vakiojengi, pari leikeltyä misua bikineissä ja ruorissa täsmälleen LaCosten pikeessä sellainen pankijohtajainhotus Raybaneineen, kuin voit kuvitella . Misu kääntyy taaksepäin ja näyttää nauraen fuckyouta keskarilla. Sitten iskee peräaalto ennekuin ehdin kääntää keulaa vastaan ja Tiina II rullaa, että meinaa kaatua. Hytissä roinat lentävät seinältä toiselle ja aurinkolasini katolta mereen.
Perkeleensaakeli, jos olisi etutykki - ampuisin perään. Muusta viis, mutta nyt joudun siristelemään silmiä meren läikkyessä vastavalossa ja Emäsalon sillalla iskee tietysti migreeni, monta kertaa samasta syystä tullut. Sillantolpat kahdentuvat ja Neste värisee sahanlaidan keskellä. Jotenkin saan paatin Nikuvikeniin ja sitten tulee oksennus ja toinenkin.
Pidän päätä kylmän vesihanan alla marinan veskissä ja maattuani pakuni tavaratilassa tunnin pimeässä estolääkkeen suhistessa nupissa, pääsen jatkamaan himaan aika surkeana.
Ennen lähtöä Kervoon, käyn sulkemassa veneen virrat. Näen keulaköydessä vipinää, muurahaisarmeijan legioona marssii paattiini. Sekin vielä. Samasta syystä parissa veneessä jo keulaköysi irti. Kostean kuuma ilmanala siittää ötököitä.
-
Ehdin aiemmin kuitenkin käydä saaressa Björkän pohjoispuolella, jossa asuu osan aikaa erakko. Mukavan miehen mukava venäläinen koira tulee vastaan, mutta kuulee "Idi sjuda" määräyksen ja painelee takaisin. Mies on entinen skannerikuski, jonka duunit loppuivat kuin seinään, kun diankäyttö lehdissä loppui. Hänen mukaansa Suomessa oli alle 200 oikeaa ammattilaista, jotka melkein kaikki tipahtivat muutamassa kuukaudessa työttömiksi kun skannerit - Hellit sun muut rummut- lensivät pihalle. Pomonsa veti itsensä vyöllään kaulakiikkuun investoituaan uusiin laitteisiin ja sitten kaikki romahti. Miten moni lehtikuvaaja tappaa itsensä töiden loppuessa, tiedän vasta yhden, sitäkin surullisemman tarinan. Antakaa vaan ilmaiseksi amatöörit, juuri sinä saatat tappaa pron. Oisko kivaa kehua sitä digicameranetissä?
-
Kuvina eiliseltä, miten Suomenlahti alkaa jo kukkia ja mitä tapahtuu, kun pidät nuotiota kalliolla. Älä pidä, tuhoat vuosimiljoonaista kalliota. Tee notski hiekalle ja siivoa jälkesi.
Taitaa olla hyvä kirjoittaa kesällä keveämmistä aiheista kuten merestä. Kuvajournalismi tuhoutuu jokatapauksessa pian kokonaan kuten skannerikuskien erotteluhommat, mutta luontoon voin vielä itse vaikuttaa….vai mitä Jaakko veljeni Lapissa? ;-)
Kun postaukseni ei koske kuluvana kesänä aina kuvajournalismia, ( jatkossa "KUJO") kirjoitan täst`edes otsikkoon tarvittaessa seuraavasti - (ei kujoa)
---------------------------------------
Lähdin Porvooseen jädelle. Vanhansillan kupeeseen, Paahtimon lähelle saa paatin boseen ilman tuskaa. Joella ajaessa on hauska katsella vanhojen fiskareiden ratkaisuja. Jädekin on hyvää justiinsa vierasvenepaikan vieressä olevassa kioskissa. Muista, tarvitset käteistä sinne.
-
Sitten poispäin, ajattelen käydä Sipoonjokisuussa hauestamassa. 6 solmun alueella Hamarissa ohi syöksyy kolmikerroksinen Miami Vice torpedo, tupla V6 murisee ja ohitusetäisyys on parisen metriä ja vauhti siinä 15 mailia. Kannella on vakiojengi, pari leikeltyä misua bikineissä ja ruorissa täsmälleen LaCosten pikeessä sellainen pankijohtajainhotus Raybaneineen, kuin voit kuvitella . Misu kääntyy taaksepäin ja näyttää nauraen fuckyouta keskarilla. Sitten iskee peräaalto ennekuin ehdin kääntää keulaa vastaan ja Tiina II rullaa, että meinaa kaatua. Hytissä roinat lentävät seinältä toiselle ja aurinkolasini katolta mereen.
Perkeleensaakeli, jos olisi etutykki - ampuisin perään. Muusta viis, mutta nyt joudun siristelemään silmiä meren läikkyessä vastavalossa ja Emäsalon sillalla iskee tietysti migreeni, monta kertaa samasta syystä tullut. Sillantolpat kahdentuvat ja Neste värisee sahanlaidan keskellä. Jotenkin saan paatin Nikuvikeniin ja sitten tulee oksennus ja toinenkin.
Pidän päätä kylmän vesihanan alla marinan veskissä ja maattuani pakuni tavaratilassa tunnin pimeässä estolääkkeen suhistessa nupissa, pääsen jatkamaan himaan aika surkeana.
Ennen lähtöä Kervoon, käyn sulkemassa veneen virrat. Näen keulaköydessä vipinää, muurahaisarmeijan legioona marssii paattiini. Sekin vielä. Samasta syystä parissa veneessä jo keulaköysi irti. Kostean kuuma ilmanala siittää ötököitä.
-
Ehdin aiemmin kuitenkin käydä saaressa Björkän pohjoispuolella, jossa asuu osan aikaa erakko. Mukavan miehen mukava venäläinen koira tulee vastaan, mutta kuulee "Idi sjuda" määräyksen ja painelee takaisin. Mies on entinen skannerikuski, jonka duunit loppuivat kuin seinään, kun diankäyttö lehdissä loppui. Hänen mukaansa Suomessa oli alle 200 oikeaa ammattilaista, jotka melkein kaikki tipahtivat muutamassa kuukaudessa työttömiksi kun skannerit - Hellit sun muut rummut- lensivät pihalle. Pomonsa veti itsensä vyöllään kaulakiikkuun investoituaan uusiin laitteisiin ja sitten kaikki romahti. Miten moni lehtikuvaaja tappaa itsensä töiden loppuessa, tiedän vasta yhden, sitäkin surullisemman tarinan. Antakaa vaan ilmaiseksi amatöörit, juuri sinä saatat tappaa pron. Oisko kivaa kehua sitä digicameranetissä?
-
Kuvina eiliseltä, miten Suomenlahti alkaa jo kukkia ja mitä tapahtuu, kun pidät nuotiota kalliolla. Älä pidä, tuhoat vuosimiljoonaista kalliota. Tee notski hiekalle ja siivoa jälkesi.
Taitaa olla hyvä kirjoittaa kesällä keveämmistä aiheista kuten merestä. Kuvajournalismi tuhoutuu jokatapauksessa pian kokonaan kuten skannerikuskien erotteluhommat, mutta luontoon voin vielä itse vaikuttaa….vai mitä Jaakko veljeni Lapissa? ;-)
 |
| ÄLÄ tee nuotiota kalliolle. Tuli kuumentaa vuosimiljoonaisen pinnan ja rapautuminen alkaa. Näitä näkee kaikkialla. Sileä kallio on mainio ja lämmin päiväunimesta, sitä ei kannata tuhota. Löydät kyllä hiekkaa jostain. Mutta korjaa roinat ja roskat pois lähtiessäsi. Ottaa päähän nähdä kauniilla rannalla kertakäyttögrillin raato, johon on kuollut lokinpoika. |
 |
| Meri siis kukkii. Tämä toki ei ole viherlevää vaan näkinpartaa…tai ainakin olen lapsuudesta saakka kutsunut sitä sellaiseksi. Sen päällä on mukava maata vedessä ja kasvaessaan kaljun uppokiven ympäri, se leijuu kuin munkin tonsuuri. Mutta rehevöityminen jatkuu. Rakkolevää - eli veden saastumisen indikaattoria näkyy, mutta vähän. Pietari ei siis ole onnistunut tappamaan merta, mutta suomalainen maanviljely päästöineen sitä yrittää. |
 |
| Muistatko vielä 1970 luvun sävypelkistykset. Jussi Aalto ja toverit teki sitä paljon. Kamerakerhojen kokouksissa ei muutamaan vuoteen voittanut kuukauiskilpailua, ellei kuva ollut pelkistys. Hae jostain Jussin " Kenraalin tytär" kuva---tai jotain sinnepäin. Tuo kaikki aikana ennen Photoshoppia. Piti kokeilla huvikseen. |
 |
| Ennenvanhaan piti osata tehdä kaarnalaiva, joka oikeasti purjehti, puukot vuolivat mäntyä. ( ja sormia), Nyt teknologia on astunut esiin. Uretaanivaahtoa on käytetty kellunnan maksimointiin tässä versiossa, joka on ajelehtinut ties mistä. Rakastan keväällä rantojen kampaamista, minulla on oma pikkuruinen museo siitä roinasta, jota olen Suomenlahden saarista löytänyt. Sitä yhtä ruumista ja sitä yhtä hallinruumista en ole kuitenkaan jemmannut. Säilytysongelma nääs. |
 |
| Mutta paskamaisinta on lisääntyvä muovijäte. Kun muovi UV säteiden ansiosta heikkenee, siitä tulee kuin paperia ja lopulta muovi jauhautuu puuroksi, joka menee kaloihin ja pikkueliöihin ja sitämukaa ravintoketjussa ylöspäin. Kun syöt silakkaa, saatat syödä mereen unohtamaasi styroksinpalaa. Valtamerten merivirtojen leikkauspisteissä pyörii valtavia, satojen neliökilometrien muoviroskalauttoja -jotka tappavat albatrosseja ym upeita eläimiä. Mieti kun heität jotain mereen. |
4 kommenttia:
Saanko udella että mistä veneilyharrastuksesi, vai elämäntapa, on lähtöisin?
Itselläni omat veneilykokemukset rajoittuvat soutuveneeseen ja pieneen perämoottoriin. Tykkään kuitenkin haaveilla kesäisin, että joskus olisi varaa ja uskallusta hankkia oma vene jolla pääsisi seikkailemaan jossain saaristossa. Olisi varmasti upeaa ankkuroida "autiosaarelle" ja viettää yö siellä sekä kalastaa laivan kannelta.
Nuo roskat luonnossa pistävät kyllä veren kiehumaan. Sitä voi ihmetellä että jos jaksaa raahata juuri esim kertakäyttögrillin ruokineen johonkin, niin miksei sitten jakseta kantaa tyhjiä pakkauksia pois? Yksinkertaisesti en käsitä miten ihmiset voivat peittää luonnon tällaiseen paskakerrokseen.
Itse varaan mukaan ylimääräisen pussin mihin sotkuiset pakkaukset voi tunkea, ja pussi sitten kotona tai matkan varrella roskiin-ei luontoon.
Hyvää kesää ja jaksamisia sinulle!
Ystävällisesti
Timo Heikkilä
Vantaa
Meres olemine…turkulaisittain alkoi siis Turussa lapsena.
Turussa ennenvanhaan jokseenkin jokaisella oli jonkinlainen vene. Aurajoessa ne oli parkissa. Avofiskareita, wikström koneella. Joillain siankulli eli Seagull peräprutku. Lauantaisin saareen ---vesi oli Airistolla kirkasta, näki moneen metriin ja kun makasi kakarana laiturilla mahallaan, näki miten ahven kierteli matokoukkua. Maagista. Oli aika kun asuin stadissa että minulla ei ollut venettä, ei ehtinyt. Kun muutin 1988 Keravalle hankin nykyisen aluksen, joka alkaa olla tosin finaalissa, ehkä kestää kasassa parivuotta??? Toivotaan, koska en tiedä onko minulla enää voimia tai rahaa uudempaan. Olen tämän paatin, vanhan affenanmaalaisen silakkatroolarin kanssa ikäänkuin naimisissa, se tuntee minut ja minä sen. Se koetti tappaa minut kerran ja selvittyäni nipinnapin hengissä siitä on tullut sopuisa vaimo.
Uppoumarunkosia, uivia paatteja saa tonnilla HUOM silloin pitää osata pitää paatti pinnalla eli duunia riittää. Uudet koneet ovat kalliita 7 hv diesel sisäkone maksaa 4000 euroa. Hiustenkuivaajat 200 hv moottorilla ovat kuvotusta aiheuttavia haahkapoikasten tappajia yäk.
Tervetuloa veneporukkaan. Aika pieni sijoitus se kuitenkin on. Runkonopeus on se 6 solmua mutta kuka enepää kaipaakaan?
Pitää olla venepaikka, Keravalla on oma satama merellä, aikamoinen harvinaisuus. On suunnaton nautinto lähteä ulos ja kamalaa palata taksiin koska aina luulen että se oli viimeinen kerta. laitan puhelimen kiinni, joskus jätän kamerankin kotiin. Mutta nyt oli joku nähnyt ison selkäevän avomerellä Emäsalon edustalla ja ajatus pyöriäiskuvasta houkuttaa. Muuten jätän luonnon kuvaamatta. Mitä vähän ongelmia kuvailen. Ilman merta olisin tappanut itseni 2011 kun uskovaiset paskat heittivät minut ulos HEO:sta.
Arvostan blogiasi ja kuvatietouttasi paljon! Todella mukava lukea, kun asioita ei siloitella poliittisesti korrektilla tavalla vaan sanotaan suoraan.
Yksi asia, viisaana miehenä kun sinua pidän, tulee mieleeni, sellaisena epäloogisuutena. Nimittäin, arvostelet kuvia todella tiukasta ja vain otsikon perusteella. Eli miten johonkin kyseessä olevaan juttuun liitteenä oleva kuva liittyy mitenkään _otsikon_ perusteella. Joskus tuntuu, että se on aika tiukka kriteeri, etenkin kun otsikko voi olla viime tingassa tehty ja kuva valittu ennen otsikon syntymistä, ns jutun sisällön perusteella. Eli eikö uutisjutun sisältö pitäisi olla kuvan kannalta ratkaiseva eikä otsikon. Tämä on amatöörin kysymys.
Noh, tämän blogin otsikko on kuvajournalismia, jolloin kaikki venejutut ja muut mielenkiintoiset tarinasi elävästä elämästä rajautuisivat myöskin pois, jos blogia tulkittaisiin vain otsikon perusteella.
Tässähän on ilmiselvä ristiriita ja kaksoisstandardi, et arvostele omaa toimintaasi samoin perustein kuin hyysärin tai ylepylen journalismia...miksi?
Jouni, jos luet kritiikkejäni taaksepäin tarkasti, huomaat -että otsikon ja kuvan irrallisuus on vain yksi asia muiden joukossa. Tärkeimpiä kyllä. Ongelma johtuu siitä -että kuvaaja on nykyään irrallaan toimituksesta ja toimii pääasissa autonkuljettajana ja naistoimittajan kotijuttujen kuulijana ( tietäisittepä miten naistoimittajat ovat minulle ja kollegoilleni haukkuneet esim miehensä rakastajina tms autossa matkalla keikalle. Kun hana aukeaa ei loppua ole -ennenkuin auto pysähtyy, kuvaajaa pidetään kuin seinänä ja täytenä idioottina jolle voi sanoa mitä vaan kun ei se mitään tajua --- Evy dehär gäller inte din staff), kuvaajalla ei ole mahdollisuutta osallistua lehdentekoon ja jos osallistuu aktiivisesti ja ideoiden -- käy kuten minulle, jää työttömäksi.
Arvosteluperusteita on siis useita -kymmenkunta ja niistä nostan usein esiin kaikkein räikeimmät mokat. Jos toimitustyö tehdään oikein - saa kuvaaja kaiken infon jutusta liikkeelle lähdettäessä ja seuraa työtään läpi toimitusprosessin ja on kuvaajan vastuulla seurata, ettei tapahdu virheitä.
Blogin otsikko on -kuvajournalismia- jota 95% jutuista käsittelee. Olen yleensä otsikossa käyttänyt suluissa määritettä ( ei kuvajournalismia) Ao. jutussa migreenistä kirjoitan jutun loppukappaleessa, että kesällä voin hieman höllentää linjaa. Luepa se kohta.
Tämä ei ole kaupallinen lehti, jossa on päätoimittajavastuu, en saa penniäkään kirjoittamisesta, päinvastoin..mitä enemmän avaan aluetta lukijoille, sen enemmän vihamiehiä tunnun keräävän. Tästä blogista ei siis seuraa minulle mitään hyvää, mutta en voi vaietakaan kun kukaan muu ammattilainen ei uskalla kirjoittaa alamme romahduksesta peläten töittensä loppuvan kuin Mehiläisen johtajan joka uskalsi olla jotain mieltä.
Tuossa mielessä minulle - vanhalle kommariukolle on ihan sama onko jutuillani kaksois - kolmois tai peräti nelosstandardi. Pääasia kunhan puhuu ja kirjoittaa niin totta kuin osaa ( siteeraus Anneli Jätemäki euparlamenetaarikko, joka tuhosi syväkurkkunsa elämän - mutta käytti ensin häneltä saamansa tiedot, ----siat!)
Lähetä kommentti