tiistai 12. elokuuta 2014

70 vuotta sitten… (eikujo)

…Tali-Ihantalan torjuntataistelujen helvetissä nuori mies korahtaa ja kaatuu jonnekin siimekseen, pois näkyvistä. Yrittäessään itse selvitä hengissä, hänen taistelutoverinsa tajuavat vain miehen kuoleman, katoamisen räjähdyspilveen tai horjuvan kk-suihkun otteessa. Tajuamista ja muistikuvaa enempään ei ole varaa, ruumista ei koskaan saada pois, jää merkintä taistelupäiväkirjaan ja kirje leskelle, omaisille, isälle tahi äidille. 
Sitten ei mitään vuosikymmeniin. 
-
Joku sattuu kuumana kesäpäivänä katsomaan tarkemmin metsittyneeseen kuoppaan tai kaivantoon, koukkaisemaan katajan alta tai vanhan korsun hirttä nostamaan. Löytyy luita, ehkä nappi, ehkä vyön solki, ehkä aseen lukko tai jopa kallo. Luut korjataan talteen ja prosessin myötä tuodaan takaisin kotiin odottamaan hautausta näihin multiin. Löytyy elossa ehkä vielä veli tai sisko…kauan tietoa odottaneet kadonneesta. Ei enää äitiä, ei isää, he menivät omaan hautaansa vailla tietoa. Leski saattaa ehkä olla, hänkin on odottanut oman aikansa sanaa sieltä, toista täältä, toivonut vankien saapuessa ja tyhjän asemasillan tultua tutuksi antanut periksi.
-
Nyt pieni arkunpoikanen on kotona, kolmasosa isosta. Mitä lienee sisällä, senverran että geneettinen tutkimus voitiin tehdä. Yksi tarina saa lopullisen lopun, The End. 
Mutta tappaminen jatkuu ja isät ja äidit odottavat poikiaan, jotka riekaleina siellä täällä -tässä maailmassa, kuka mitäkin jumalaa puollustaneina varmana asiastaan.


Ei kommentteja: