Valokuvan ja erityisesti lehtikuvan arviointia ja kuvaan kohdistuvaa kritiikkiä pidetään vaikeana, mieluiten arvioidaan kuvan aikaansaamiseen tarvittavaa tekniikkaa. Olen halunnut antaa työkalun arviointiin, työkalun, jolla saadaan aikaan keskustelua. Tässä prosenttilukuihin perustuva arviointimenetelmäni, jota saa vapaasti muokata ja jatkokehittää kaikkien valokuvauksen alueiden työkaluksi.
Kuva voi olla 15% kuva tai 75% kuva. Tai kaikkea nollan ja 100 välillä.
--
Jaetaan lehtikuvaajan suoriutuminen alueisiin.
20% Kuvan ja tekstin kontekstista, yhtenevyydestä. Otsikko, ingressi, kuvateksti, leipäteksti, kukin 5%.
20% Teknisestä virheettömyydestä. Tarkkuus, terävyys, valkotasapaino, valotus - johon kuuluu dynamiikan asettuminen painon kannalta oikein, kukin 5%
20% Tuoreudesta, onko samaa kuvaa kuvattu usein vai koetko sen uudeksi tavaksi lähestyä aihetta. Tuttuuskokemuksen voimakkuuden perusteella vähennä 5% kerrallaan. Plagiaatti -20%
20% Kuvaajan rohkeus, röyhkeys ja pelottomuus kuvattavan suhteen. Action kuvattuna piilosta vähennä 20%, raju tunne-elämys kuvattuna myötäeläen anna 20%
20% Visuaaliset viittaukset ja sitaatit taidehistoriaan ja valokuvataiteen historiaan tai yleensä kulttuuriin ym. kun tunnistat yhden anna 5%
2 kommenttia:
Mielestäni kontekstin tulee saada enemmän painoarvoa, kuin yksi viidestä.
Lehtikuvan tulee olla lehtitekstin kaveri.
Se on se koko toiminnan tarkoitus.
Siksi olen valmis nostamaan kontekstiosion painoarvon ainakin tuplaan, eli 40%.
Miksi ei vaikka sitten 50%.
Tekninen virheettömyys on imo harrastelijoiden juttuja.
Siihen tulee harjoittelijan puuttua, mutta muuten se on vaan näpertelyä.
Se voisi saada 10%, koska teknisesti tosipaska lehtikuva on tosipaska tosiaankin.
Mutta toisaalta parempi paska kuva kun ei mitään kuvaa.
Tuoreus.
Se on hyvä teema.
Siihen voi panostaa arvioinnissa.
Ehkä tuo 20 pinnaa on hyvä skaala sille.
Se, että "lehtikuva" ostetaan kuvapankista, tarkoittaa samalla, että kuva ei ole tuore ja se voi jopa olla plagiaatti.
Ainakin sen käyttö tuottaa plagiaattisen tunteen muodostumisen mahdollisuuden, jos lukija/katsoja on nähnyt kuvan jo aiemmin jossain.
Kuvaajan rohkeus.
Tätä tuskin voi liikaa korostaa.
Se tosin tapahtuu ennen kuvaa, sitä varten.
Mutta ei välttämättä näy itse kuvassa.
Mutta se on ammattitaidon ja periksiantamattomuuden mittari.
Sitä ei saa pikseleitä tai kohinoita tuijottamalla.
Kuva joko otetaan, tai ei oteta.
20% ehkä pikkusen liian alhainen skaalaus imo, siis.
Oikein hyvä teksti.
Omani olikin kehoitus kehittämään eli vapaasti jaeltavaa. Valokuvauksen perusta on oltava ennen työkuvaamista täysin hanskassa, sille perustetaan kaikki. Totta kontekstin kokonaisarvoa voisi nostaa 30-40%:iin.
Olisi mukava jos tästä keskusteltaisiin, koska tämä mittari voisi auttaa alaa.
Lähetä kommentti