lauantai 23. elokuuta 2014

Aamulehti ja perusongelma

Lännessä luetaan ja katsotaan leksivisuaalista konaisuutta vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Aamulehti -vanavedessään kymmeniä pienempiä- ei oivalla ylhäältä alas sanaparin merkitystä.
-
Lukija / asiakas katsoo aina kuvan ensin - ennen mitään tekstiä- ja yhä enemmän niin jatkossa, koska maailma on visuaalistumassa. Samaan aikaan suomalaiset lehdet hukkaavat visuaalisuuden ja ihmettelevät lukijakatoa. Tuon kadon seurauksena lehdet potkivat kuvapuolen ammattilaiset ulos ja taas lehtien visuaalisuus heikkenee :-(
Mutta tuo on jo vanha laulu ilman uusia säkeistöjä. Lehdet eivät kuuntele - eivätkä keskustele, sille ei voi mitään.
-
Katso alempaa esimerkkiä. Aamulehden etusivu perjantailta 22.8.2014. Jääkiekkokaupunkina AL  äläyttää sisäsivulle laatikoinnilla "Takapajatso lauloi!" Juntimpaa otsikkoa ei urheiluhullulta toimitukselta voikaan odottaa ( sorry Ilkka)
Sitten jyrähtää. Ukrainan kriisi saattaa viedä 10 000 työpaikkaa. Otsikko on tyypillinen -lue koko juttu- lataus, puhdas ja perusteeton spekulaatio, jota lähipubissa jo toistetaan totuutena. 
-
Kun juttu alkaa isolla otsikolla  jatkuen vain ingressillä, sopii odottaa jutun kuvaa alempaa ja tuleehan se. Kuvassa ne 10 000 työtöntä, tosin iloisen näköisenä, hm. Kukahan noin nuoret työttömät on koonnut yhteen paikkaan? Mikähän tässä on nyt pielessä?
Hei... sehän onkin aivan toisen jutun kuva. Massatapahtumassa ei olekaan normaalin ylhäältäalas lukutavan edellyttämiä wannabetyöttömiä, vaan lapsia julistamassa koulurauhaa ( kiusaamisen jatkuessa ja vahvistuessa) .
-
Koulurauha julistettiin Tampereella -otsikko sensijaan muka avaa sairaan pojan kuvaa, vaikka ei pitäisi. OK. Nyt tamperelaiset ( siis se yksi tamperelainen) ajattelevat, että hullu tyyppi, kyllä me tämä tiedetään ja osataan lukea asia väärin oikein .
 Mutta kaikki eivät, nekin jotka eivät ole lukeneet aamulehteä 30:tä vuotta, katsovat sitä joskus. Ja nähty hassuttaa ulkopuolista luulemaan lehden osaamista heikoksi. Vaikka se ei aina sitä ole. On vähän sama asia, kuin pesukoneeseen laitettaisiin ensin vesi ja sitten astiat. Kun se opitaan, se sujuu jotenkin, mutta ei siinä oikein mieltä ole.


2 kommenttia:

Timo Lehto, se vakituinen lukija Sveitsistä kirjoitti...

Luin enisn blogin otsikon, sitten silmäsin ko. etusivun, takas jutun ensimmäiseen kappaleeseen ja sitten, lukematta avauksia enempää, tarkastelin sivua uudelleen. Ja tätä näin:
Takapa jatso laulolchl-liiga, eikun tappajakatsomo lauloi, eiku..., ja niin edelleen. Ehkä noin seisemännellä yrityksellä sain otsikosta selvää.
Ukrainan kriisin alapuolella iso kuva jossa venäläisiä (?) juhlimassa työpaikkojen menetystä (?) Okei, ainakin koulurauhan julistamisen mukaan on saatu hymyilevä oppilas, hyvä niin, koska kouluista ei liikaa positiivisia uutisia olekaan. Pienempiä tekstejä en lukenut, sillä halusin kokea sivun visuaalisesti (eikä ollut silmälasit lähistöllä).
Jore, sinun analyysi on täysin järkeenkäypä ja laittaa ajattelemaan: Mikä on lehden taso? Voiko toimittajiin luottaa? Okns nykyään kaikki ihan p:stä

Jari Kähkönen kirjoitti...

Kuinka olisit itse tehnyt toisin? Minun ajatukseni. Ensin laitetaan kuvitus myös pakotejuttuun. Sitten nykyistä toteutusta pienempi, mutta koukuttavampi kuva koulurauhanjulistuksesta(nythän tuo on aika iso kaksiuloitteinen platta)ja lopuksi lisää graafista erottuvuutta tuohon toivonkipinäjutun kärkeen(näyttää tällä hetkellä kuvakaappaukselta jonkun jätskiä myyvän mukahauskan tv-mainoksen ekoista ruuduista). Näin siihen tulisi oikean sanomalehden etusivun vaatimaa draamaa, koukuttavuutta ja olennaisuutta. On aikaa kestänyt maksiimi, että otsikot, ingressit, koukut, kärjet ja kuvat läpi silmäilemällä tulee jo voida muodostaa jonkinlainen maailmankuvan esiaste. No, kovin täsmällinen ja nyansoituhan siitä ei tule, mutta ellei edes yritä niin on hukattu jotain olennaista ja tärkeää sanomalehden tekemisen isoista periaatteista.

Jari Kähkönen