perjantai 19. syyskuuta 2014

Videojournalismin huippuhetkiä Suomessa, osa 1. / päivitys

Tässä en kirjoita mitään journalismista tai kuvajournalismista tai videojournalismista. 
En naurulta ja itkulta pysty. 
Katso itse.

http://www.aamulehti.fi/Videot?iid=1169564

Koeta katsoa loppuun saakka esillä olevista vähiten myötähäpeää aiheuttava - mutta silti visuaalisesti, ääniteknisesti, ja kulttuurijournalistisesti kammottava ----Videokritiikki Tampereen Työväen Teatterissa: Yöllisen koiran merkillinen tapaus…………..

------------------------------
Kirjoita ihmeessä kommentti, ehkä saamme keskustelun käyntiin. Se olisi parasta mitä voimme lehtikuvauksen suhteen tehdä. Muista, että en julkaise nimettömiä kommentteja kuin poikkeustapauksessa, eli silloin kun tunnen kirjoittajan ja tiedän, että hän joutuisi vaikeuksiin tunnistettuna. Olen journalistiliiton jäsen ja suojelen aina lähteeni.
------------------------------

5 kommenttia:

Jari Niiniö kirjoitti...


Oli kyllä tuskaista jaksaa katsoa, kuunnella, tai edes koettaa yrittää tajuta, mitä ne päät siinä sanoo.

En olisi katsonut loppuun asti, jollei tähän olisi erityisesti kehoitettu.

Välinoron paikallisuutiset olivat kiinnostavinta antia tässä pätkässä.
Äänestän siis niitä, myöskin neljällä tähdellä :-)

Anonyymi kirjoitti...

Tätä onnettomampia ovat vain Jore Puusan tuottamat, käsikirjoittamat, ohjaamat, esittämät ja julkaisemat videot. Saisi jättää niiden tekemisen ammattilaisille.

Jore Puusa kirjoitti...

Hei sinä surkea nimimerkkipelkuri…julkaisen kommenttisi, koska et ymmärrä perusongelmaa.
Minun videoni ovat täsmälleen mainitsemasi laatuisia ja ehkä vielä huonompiakin. MUTTA. Minun videoitani EI ole ammattimaisesti tehdyissä sivustoissa, joiden aineistoa lukevat siitä maksaneet lehden tilaajat. En myy, en ole myynyt, enkä KOSKAAN myy videoitani. En myöskään väitä olevani videokuvauksen, tuottamisen tai editoinnin ammattilainen jos joku videoita minulta haluaisi ostaa tai ilmaiseksi. Silloin kieltäydyn ehdottomasti ja pyydän ottamaan yhteyttä ammattilaiseen.
Videon suhteen olen vain keskitasoa huonompi amatööri. Mutta koska en ole ikinä mitään muuta väittänyt, ja koska sivustoni katselu ei maksa sinulle anonyymisurkimus yhtään mitään, et videoiltani mitään eriyistä voi odottaakaan saati sitten vaatia.
Kuviltani sensijaan pitää odottaa ja niille, joita lehtiin aikanaan tarjosin - asetin kovat kriteerit.
Silmissäni ilman nimeä, anonymiteetin taakse kätkeytyvät edustavat surkeinta mahdollista ihmislajia, siis---pelkuria. Teidänkaltaistenne myyräntyön johdosta esimerkiksi suomi on polvillaan nyt. Sinunkaltaisesi murhasivat punaisia salaa selkään ampumalla 1918 keväällä.

Jari Niiniö kirjoitti...



"Minun videoni ovat täsmälleen mainitsemasi laatuisia ja ehkä vielä huonompiakin. "

Olen eri mieltä.

Noista haastatteluvideoista saa puheesta selvän.
Helposti suorastaan.
Niissä ei ole julmettua taustamelua ja kaikua.

Niiden taustalla ei kulje jotain sekavaa seurakuntaa häiriköiden huomioarvoa ja herpaannuttamassa ajatustyötä, jota intensiivinen kuuntelu vaatii.

Jari Kähkönen kirjoitti...

Mikset sitten itse menesty? Sellaista saa kuulla useastikin, jos on tunnistettavissa ja mielipiteellinen internetissä. Minulle ei ole toistaiseksi selvinnyt, että tekevätkö ne tuon tyhmyyksissään eli ihan vain hiljentääkseen/lannistaakseen, koska kansalaiskunto ei kestä edes olla välittämättä siitä mitä joku toinen sanoo. Vai onko tämä sittenkin pahinta DIY:n ja punkin hengen väärinkäyttöä kuin mitä noiden käsitteiden keksijät olisivat voineet koskaan kuvitellakaan? Jotain sellaista poliittisen reaganismin äärivääristynyttä ja epälegitiimiä perintöä, josta neokonservatismi ei ole kaukana. Sen poliittinen aineenvaihdunta on toki usein yhtä kuin täysimittainen tyhmyyden teollinen sarjatuotantohyväksikäyttö.

Mikset sitten itse menesty -kysymys voisi olla kiehtova todellisuustarkistuksen menetelmä, jos kysyjä on liikkeellä vilpittömässä mielessä ja kysytyn itseluottamus sekä omanarvontunto kestävät. Onko uskottavaa käsitteelistä eroa oman tekemisen laadun ja kysytyn laadun välillä? Useimmiten tätä vaivaa ei ole, sillä asialla nyt on vain joku puuttuvan vastuunalaisuuden villitsemä nettikiusaajaluokan toimija joka haluaa vain kohteensa itsepäilyn tilaan väkivaltansa vaikutuksen voimistamiseksi/viimeistelemiseksi.

Mitä relevanssia siis on mahdollisella omalla videopuolen työnäytöllä, jos puheena oleva Aamulehden julkaisu on kuin jokin taiteen alaan kuuluva kokeellinen elokuva? Ei välttämättä mitään, jos ei väitetä klassiseen kiusaamisringin tyyliin voitavan tehdä itse parempi työkyky rajattuna tai tekemisen ohella itsehäpäisyn alaisenakin ollen. Muutenhan STT:n feediä lukeva ja samalla kameran edessä vaatteitaan riisuva pornonäyttelijä olisi journalisti sekä Putouksestakin tulisi vakavaa journalistista työtä heti jos se esitettäisiin uutishuoneella niinkuin Maikkarilla toimitusmaiseman ja studion yhdistelmää anglismilla sanovat.

Luonnollisesti on niin, että eiväthän nettikiusaajaluokan toimijat vaivaudu tälläisestä vakavasta vääristynyttä maailmankuvaa osoittavasta kieroutuneesta suhteellistamisesta, koska heille huomio on huomiota eikä kunniaa eroa häpeästä mitenkään. Jos tuollaisesta saa ylipäätään mitenkään kiinni, kaltaisensa tapaavat väittää että heillä on muka oikeus "arvostella", koska kohteensa arvosteli muita. Vaikka kai se on hankala tyhjän bittimeren anonyymin kanssa mistään tarinoida. Niinjoo, sitten ne alkavat huutaa sananvapaudesta. SANANVAPAUS! Mutta ylimääräisen rivinmitan välttämiseksi, sivuutetaan teema sen syvemmittä sanailuitta.

Kyllä Jore Puusa on minusta ollut oikeassa arvioidessaan puheena olevan Aamulehden julkaisun arvostelukelvottomaksi, sillä onhan tuo niin epäjournalistinen ja jo tekniseltä toteutukseltaan hillittömän hirveä työ, että sormimerkin näyttely ja v-sanojen huutelut enää puuttuvat. Minua ei itkettänyt vaan nauratti kun sen katsoin. Kun totean koko sivuston käyttöön liittyvät vaikeudet eli ettei esim. videon id:tä ole saada ulos täsmälinkkinä sitten millään, pohdin ajatusta että onko julkaisu sittenkin tarkoitettu tablettikoneita käyttävän sukupolven viihteeksi siinä missä ennenaikaan katsottiin piirrettyjä televisiosta? Uskoakseen tämä piti siis nähdä.

Jari Kähkönen