Tämänkaltaisia kuvia ei enää kuvata. Nyt kuvataan jokainen varjo salamalla auki, kuvataan kohde keskelle ruutua tuijottamassa kameraan. Vallitseva valo on myrkkyä, todellisuus peitetään uuden lehtikuvauksen bannerin taakse. Mutta ei ole uutta lehtikuvausta, on vain kurjistunut heijastuma ajalta, jolloin edellisen kerran ammuttiin ihmiset tainnoksiin salamalla ja jätettiin heidät hämilleen keskelle ruutua.
Näiden allaolevien kuvaajien ei tarvinnut matkia brändeja ja nuolla kollegoitaan. He kuvasivat totuutta kuten sen näkivät, viipaloivat totuuden vuoresta paloja kohderyhmilleen.
Bill Eppridgen kuvassa Robert Kennedy makaa hotellin keittiössä Sirhan Sirhanin murhaamana.
Toinen Kennedy nopeassa tahdissa. USA murhaa presidenttinsä ja ehdokkaat, jos nuo eivät miellytä Bible beltiä. Kuvaan liittyy tarina, jonka olen kuullut oluella asianosalliselta. Kalevi Keski-Korhonen oli demarin kuvaaja, joka oli Asla stipendiaatti USA:ssa tuohon aikaan. Hän asui murhahotellissa ja kuvasi Bob K:n kiertuetta. Tullessaan paikalle illalla hän huomasi, että kaikki filmit olivat loppu, keikan piti olla valmis. Ja siinä makaa yhdysvaltain entinen tuleva päämies, eikä kukaan ehdi tai halua antaa Kalevilla filkkarullaa. Trauma… Mene tiedä onko totta.
Kuva Bill Eppridge, courtesy of Time-Life books.
Sy Freidmanin kuvassa Arturo Toscanini johtaa viimeistä konserttiaan. Kukaan miestä ei tiedä onko klassinen sormet silmien alla ele murheen symboli vain tahaton liike. Kuva on reaktio mustasta nousevaan liikkeeseen, joka menee pehmeäksi. Kasvoja on pitänyt avata ja puikko on softi kärjestään. Nyrkki, liike ja epätoivo on voitu otsikoida lehdessä voimakkaasti.
Kuva Sy Friedman, Toscanini retires, courtesy of Time-Life books
Spanissa Village on Eugene Smithin joutsenlaulu. Reportaasia on ajoittain pidetty osin lavastettuna. Ajoittain se on korotettu parhaaksi koskaan kuvatuksi. Kuvakoostetta taittoineen on analysoitu lukemattomissa valokuvauskouluissa. Niin tämän kirjoittajakin on tehnyt. Bressonin lanseeraama käsite "decisive moment" näkyy tässä loistavasti. Smith pysäyttää kissan valoon, leipiä kantavan tytön jalan portaalle, kuvan rakenne pakottaa vaeltamaan sen sisään. Voiko iSukupolvi vaeltaa sinne myös? En tiedä, pelkään ettei voi, koska kissa ei kukaan ammu haulikolla hetken päästä. Minä tunnen leivän tuoksu.
Kuva Eugene Smith, osa reportaasista "Spanish Village", courtesy of Time-Life books.
Heroiini oli 50 ja 60 lukujen perushuume USA:ssa. Life otti siihen usein kantaa visuaalisesti. Tämä reportaasi on tavallinen tarina sortumisesta, rehabista ja sortumisesta. Ja taas. Vain valot. Mustaan peittyy epäolennainen, kuvan rakenne johtaa katseen kauhuun ja epätoivoon kun viekkujen sävärit tulevat päälle ja kuolema on tuossa noin. Sitä korostaa toivoton miljöö. Eppridge käytti niinsanottua McCombe tekniikkaa eli eli kuvattavien kanssa 24/7 hyvin lähellä ja kuvasi kokoajan.
Kuva Bill Eppridge, courtesy of Time-Life books.
Dorothe Lange oli FSA:n eli Farm Security Administrationin kuuluisa kuvaaja. Hän ja kymmenet muut kuvaajat ikuistivat dust bowlia, keskilännen peltojen muuttumista pölyksi 30 luvun laman aikana.
Kuvassa hän näyttää valokohdissa merkittävät asiat. Sängyn päädyn, kasvot ja kädet ja repeytyneen pahvin, meidän ei tarvitse nähdä muuta. Aina ei tarvitse kertoa kaikkea, norsun kärsän näyttäminen kertoo, että sen toisessa päässä on koko eläin.
Kuva Dorothe Lange, Migrant girl, courtesy of Time-Life books
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti