maanantai 1. helmikuuta 2016

Vuoden lehtikuvakilpailu, osa 1


Lehtikuvaajat Ry on julkaissut ne kuvat, joista yleisön suosikkia voi äänestää. Kuten selvää, kuvaajat ovat jokseenkin kaikki helsinkiläisiä, siten sponsoreille voidaan  perustella tuen antaminen. Canon tuskin hyötyy ostoryntäyksestä, jos Möttökylän Sanomien toimittaja, joka kuvaa iPhonella voittaa ihan mitä tahansa. Epäsopivia ei yleisö tietenkään saa äänestää.


-
Käytän tarkoituksella nimeä Suomen Lehtikuvaajat, koska mielestäni mikään yhdistyksen toiminnassa ei ole kuvajournalismia tukevaa vaan päinvastoin kuvajournalismia tuhoavaa. Pelkkiä kuvia kerran vuodessa maakunnassa pyörittämällä ja yltiöpositiivisia lausuntoja jakamalla ei lehtikuvaajien irtisanomisia ja toimittajien kuvausinnostusta pysäytetä. 
-
Sensijaan, että monikanavaisesti selittäisin tilannetta, annan kuvien puhua. Ymmärrätte tai ei. Olen paasannut aiheesta jo vuosia ja aivan turhaan, joten jätän pitemmät pois ja lopputuloksesta teen aikanaan videon.

( tämän sarjan kuvaajan nimen jätän pois tarkoituksellisesti, ettei tämä bloggausta katsota puolueelliseksi)












lopuksi ote aiemmasta bloggauksestani....en ole katkera :-) mutta vituttaa, ettei keskustelua alalla ole ollenkaan.2015 ei ollut vuoden lehtikuvaajakilpailua. Oli vain kuvajournalisti 2014 kilpailuni, johon osallistui kolme kuvaajaa ja jonka voitti Jussi Helttusen kokonaisuus. Kuvajournalismia on otsikon, leipätekstin, kuvan, ingressin, taiton ja kuvatekstin yhdistelmä kuten joskus ennenvanhaan, kuvajournalismia ei ole yksittäinen julkaisematon pönötys irrallaan jutun kontekstista. 
Tänä vuonna ei enää kukaan lähettänyt kuviaan, siis reproja sivukokonaisuudesta, joten ei ollut kilpailuakaan, no ---ei ollut varaa maksaa voittajalle, joten osallistuminen pelkästään kuvien suhteen ei ilmeisesti lehtikuvaajille sovi.

16 kommenttia:

Markus Leikola kirjoitti...

Auvo Kupriaisen järkähtämätön ilme hänen päästyään uutisiin todistaa vahvasti. Itse kaipaan kuvajournalismilta entistä enemmän sitä katsetta, joka ei toistu yhdenmukaistavassa mediassa: toiseen suuntaan katsomista, sisällön tuomista eikä vain tallentamista, muulloinkin kuin feature-vuorossa.

Markus Leikola

Jore Puusa kirjoitti...

Sitä kaipaan minäkin. Kuvajournalismin ongelma on kuitenkin substanssin merkityksen katoaminen.
Osaamista ei enää ole, kuten silloin kun lehtikuvaajat kritisoivat rajusti toistensa kuvia. Keskustelu, kommunikoinnin puute laittaa ihmiset uskomaan että jokainen lehdessä julkaistu kuva on sopiva paikalleen -- koska se on siinä. Valokuvan merkitys on kuitenkin koukku, lasti räjähdettä joka lataa katsojan silmille yhteiskuntaa tonnin. Pitäisi ladata.
Kuin harmaalle kivelle kirjoittaisi kun hakee kuville merkitystä ja kehottaa kuvaamaan siten ettei tarvitse eläkkeellä hävetä plagiointia ja rivissä seisomista tapahtuman äärellä.

Anonyymi kirjoitti...


Katsoin ensin tämän vuoden ehdokkaat läpi ja sen jälkeen selasin vanhoja Vuoden lehtikuvat-vuosikirjoja. Täytyy järkyttyneenä todeta että ennen kaikki oli paremmin. Onko kyse siirtymisessä mustavalkoisesta väriin, koulutuksen uudistumisesta vai mistä? En tiedä, mutta 90-luvulla ja sitä vanhemmat kuvat ovat keskimäärin parempia kuin tämän päivän räpsyt. Aiemmin kuvaajat osasivat sommitella, käyttää hyväkseen etuala/tausta-syvyyttä, tehdä rinnastuksia kuvan elementtien välillä. (Eivät toki kaikki kuvaajat osanneet. Jotkut eivät vaan koskaan opi. Mutta parhaat kuvaajat olivat 20 vuotta sitten parempia kuin parhaat tänään.)

Vanhoja kuvia katsomalla voi eri ajoilta erottaa erilaisia trendejä. 2000-luvun alkupuolella silloiset nuoret kuvaajat hullaantuivat väreistä. Kuvien saturaatio oli vedetty fotarissa liiallisuuksiin. 2010 paikkeilla näytti olevan muotia käyttää useita flashejä. Nykyinen vallitseva tyyli on täyttää kuva-ala tyhjällä pinnalla ja tehdä kuvista kaksiulotteisia. Tätä ihaillaan alan oppilaitoksissa ja näillä menestyy (suomalaisissa) kilpailuissa. (Miksi suomalaisia "huippu" kuvajournalisteja ei palkita maailmalla? Miettikääpä!)

Kun katsoo ketkä ovat tuomareina, ei tarvitse ihmetellä miksi valinnat ovat mitä ovat. Piiri pieni pyörii.

Tämän päivän kuvajournalistiehdokkaiden kuvista yksikään ei jää historiaan, koska niissä ei ole journalistista sisältöä.

terveisin. ex-lehtikuvaaja

Jari Niiniö kirjoitti...

Ei kiinnosta niin paljon, että viitsisin käydä katsomassa kuvat läpi kilpailualustallaan.
Mutta mitä tuosta kokoelmakuvasta osaan sanoa, niin ainoa kuva, joka kiinnostaa edes hitusen, on tuo ylärivin toinen vasemmalta oleva kuva, jossa vaikuttaisi olevan jonkin asteista poliittista jännitettä ilmassa.

Loput ovat pääpiirteissään paskaa.

Näin siis 3 minuutin pikapalautteen tyly tuomio, heh.

Anonyymi kirjoitti...

Kouluissa on meneillään Sanomalehtiviikko.Teemana on "onko tämä totta".Tuo lause olkoon minun kommenttini...

Jore Puusa kirjoitti...

Olen yrittänyt vuoden verran kirjoittaa syistä. Miksi valokuvan itseisarvolle on käynyt näin? Koregrafia merkitsee nyt eniten. Se miten valokuvaaja sijoittuu sosioekonomisessa kontekstissa.

Jore Puusa kirjoitti...

jatkuu... Mutta en ole saanut mitään järkevää aikaan, koska en aidosti tajua..MIKSI...

Jari Niiniö kirjoitti...

"Se miten valokuvaaja sijoittuu sosioekonomisessa kontekstissa."
"jatkuu... Mutta en ole saanut mitään järkevää aikaan, koska en aidosti tajua..MIKSI..."

Aina voi olla kuitenkin positiivisesti latautunut, siksi, että ainakaan Hujanen ei voita.
Koska istuu arvovaltaisessa ja arvostetussa tuomaristossa.

Tosin jos haluaa maalailla piruja seinille, niin eikös joku vuosi sitten kisan voittanut _lehtikuva_ jota ei ollut käytetty missään.
Siis jonkin kuivaajaan joku proggis viime viikolta, jossa oli kuvattu söpöä naista studiossa tms?

Ja se kuva nyt sit piti jostain syystä lähettää kisaan.
Ja sit se piti vielä valita voittajaksi, vaikka sillä kuvalla ei ollut lehtikuvan kanssa sen enenpää tekemistä, kuin jos tästä menisin ja ottaisin potretin naapurin pirkosta.

Eli siis, jos suuri ja arvonsa tunteva tuomaristo haluaa panna vielä äskeistä paremmaksi, niin ehkä tällä kertaa kisan voi voittaa myöskin tuomariston jäsenet :-)
Onhan se nykyisessä tykkäyskulttuurissa kyllä kovin kauhea epäkohta, että tuomaristo ei saa yleensä itse osallistua kisoihin.
Tämä epäkohta toki korjaantuu sillä, että vaikkapa Hujanen päättää voittaa kilpailun kuvalla, jota ei ole edes kisaan lähetetty :-)

Anonyymi kirjoitti...

Onhan palkituissa ollut opiskelijoiden lomakuvia, joita ei koskaan aiemmin oltu julkaistu missään.On siinä meillä "lehtikuvakilpailu".

Anonyymi kirjoitti...

Yritin katsoa noita kuvia kilpailun sivuilla mutta onneton tekninen kikkailu yhdistettynä kontekstistaan irtirepäistyihin kuviin masensi tarpeeksi ettei kiinnosta kuka voittaa. Kiva että tuomaristo oli meille jo etukäteen valinnut ketkä saavat kunnian olla "yleisön suosikki". Haastaja sarja on ainoa mielenkiintoinen mutta niitähän me emme näe etukäteen tai saa valita voittajaa joukosta. Voisi olla vaarana visuaalisesti toimivaa tavaraa ;)

JK

Antti Eintola kirjoitti...

On kieltämättä vaikea arvoida kuvan journalistista arvoa, jos mitään kontekstia ei ole tiedossa. Kyselin asiasta järjestävältä taholta, ja sieltä myönnettiin em. puute ja kerrotiin, että kuvan taustat tulevat näkyviin myöhemmin. Täytyy palata tarkemmin asiaan kun on jotain mitä pureksia.

Tämän vuoden kisa ei kulje enää "lehtikuva"-nimellä vaan laajemmin kuvajournalismikilpailuna. Eli ymmärtääkseni nyt saisi osallistua muutkin kuin printin edustajat. Ja kyllähän kuvajournalismia voi olla muuallakin kuin printissä - netissä, tableteissa, videona jne. Onko siis tarpeen arvioida kuvajournalismia printin perinteiden pohjalta - kuva, ingressi, leipäteksti, taitto jne?

Sanan tarpeellisuuden toki ymmärrän kuvajournalismin synnyssä. Media elää kuitenkin "versioinnin maailmassa", jossa sama sisältö julkaistaan monessa eri välineessä. Yksi taitto ei sovi kaikkiin välineisiin, eikä välttämättä sama otsikkokaan. Mitä kuvajournalismi on tällaisessa ympäristössä ja millä kriteereillä sitä arvioidaan?

Jore Puusa kirjoitti...

Lehtikuvakilpaislu tuo on edelleen, totautustapa on sama kuin 40 vuotta sitten.
Tottakai kuvien tausta tulee näkyviin, kuten aina ennekin, eli kerrotaan kuvan nimi ja sen alla lyhyt tapahtumakuvaus.
Mutta ei se mitään kuvajournalismia ole.
Itseni suhteen video on ulkopuolella osaamiseni, joten en voi siitä kirjoittaa.
www sivujen klikkausjournalismi on niin kamalaa yhden tulitikkulaatikon kokoisen kuvansa suhteen etti siitäkään mitään voi sanoa.
Ainoa asia jonka hallitsen on printti. Kun sitä vielä on, voin kirjoittaa siitä. Kun se loppuu en voi.
Ainoa media, jossa taitto laittaa kuvat keskinäisen jännitteen varaan ja jossa otsikko on kuva ja juttu on kuva ja sivu on kuva jne on printti. Ja sen sisällä on kuvajournalismia, ainakin muutamissa maissa vielä.
Lehtikuvaajat ry:n puheenjohtaja antoi ymmärtää että kuvajournalismi voi suomessa paremmin kuin koskaan, samaan aikaan muutama kollegani kirjoittaa neljästä lehdestä tekstareita silloin tällöin. He ovat kentällä ja ovat aivan eri mieltä...


Antti Eintola kirjoitti...

Miksi kuva itsessään ei olisi kuvajournalismia? Viestintää visuaalisin keinoin. Toki kuvan konteksti tarvitaan, mutta kai viestintää, journalismia, voi tapahtua ilman printtimaailman elementtejä?

Netissä kuvajournalismi nähdäkseni hakee vielä paikkaansa. Artikkeleita julkaistaan kovalla tahdilla, ja monesti kuvat haetaan kuvapankeista. Se ei ole kuvajournalismia. Verkon kuvajournalismi tulisi "keksiä uudelleen" - netissä kun monet tekniset seikat vaikuttavat taittoon ja myös kuvan kokoon. Siinä prosessissa kyllä olisi paljon käyttöä pitkän linjan lehtikuvaajille, joilla on ylivertainen kyky lukea kuvaa.

Jore Puusa kirjoitti...

Kuva itsessään voi olla aivan mitä tahansa. katso vaikka kameralehden vuoden kuvaajasatoa. Kuvia sieltä sun täältä mutta ilman mitään tarkoitusta informoida lehtikuvan kielellä ja avata asiaa josta myös kirjoitetaan. Kuva ja teksti yhdessä ovta enemmän kuin toistensa summa. Kuva yksinään on kuvaajan ego.
Kuten tässä näkyy kuva miehestä dösän ikkunassa voi olla aivan mitä tahansa. Epätosi teksti vie kuvaa. Mutta kun kuva ja teksti ovat sykronissa saa kuva uuden suunnan, siitä tulee informaation työkalu.
Lehtikuva tänään on koriste ei kuvajournalismia koska kuvat ovat kuvaajien egotrippi, ei osa vietintää.
Paljon olisi käyttöä osaamiselle mutta sen estää ihmisten kyvyttömyys käsittää että osaamisen substanssi on tärkeintä elämässä ja vasta sitten tulee mielistelemisen koreografia. Nyt suurin osaaminen on pahin mahdollinen asia visuaalisuuden maailmassa.

Antti Eintola kirjoitti...

Ymmärrän kyllä bussiesimerkkisi pointin. Mutta kyllä se kuvakin on aika kehno, eikä sitä pelasta mikään taitto tai teksti.

Kuva ja teksti yhdessä ovat keskeisiä, en sitä yritäkään kiistää. En vain jaksa uskoa, että kuvajournalismia voisi olla ainoastaan lehden sivuilla. Siksi olen eri linjoilla kanssasi tämän kilpailun arviointikriteereistä.

No, tämä alkaa menemään jo jankaamiseksi. Jatketaan keskustelua kun voittajat on valittu, ja pureksitaan kuvia tarkemmin?

Jore Puusa kirjoitti...

Kyllä pelastaa jos kuva on ainoa asiasta ja saavutettu yli-imhimillisillä ponnistuksilla ja levitetään aukeamalla ja otsikoidaan täsmällisesti kuvan mukaan.
Kuvajournalismia mielestäsi voi olla muualla...hmm. en ymmärrä videosta mitään, joten jos siellä, esim YLE:ssä on, en ole sitä käsittänyt kujoksi. Jos sitä on muualla kuin printissä niin silloin minun nimenomaan kannattaa pysyä vain siinä mitä osaan ja olla edes puuttumatta. En nimittäin näe sitä muualla. Enkä näe sitä enää printissäkään pahemmin. Mutta joo, katsotaan voittajat, teen varmaan videon mielipiteestäni. Videossa on helpompi ollla avoin ja tarttua hetkeen. Ja kyllä, kyllä minä tiedän ettei tällä ole merkitystä koska negatiivisuus ja kriittisyys ei ole trendi ja se pitää ohittaa ettei leimaudu