Mikä on vaikeaa, mikä on helppoa.

Mietitään hetki miksi lehtikuvat ovat vaikeita toteuttaa.
Tehdään se esimerkkien kautta. Se on helppoa.
Lehtikuvaajan ongelma on aina aika.. kuvattavan hermot palavat mitä isompi jehu hän on. Tai mitä pienempi. Kuvaaja ei koskaan voi työskennellä rauhassa, eikä siihen ole syytäkään. Lehtikuvaamisen adrenaliiniryöppy syntyy sen nopeatempoisuudesta.

Tässä on perus HS-kuva. Näin pitää kuvata, kun kuuluu tiettyyn kastiin. Kuvaan nostetaan puolitorso keskelle ja tausta pudotetaan pois pikkutelellä ja isolla aukolla. Tällaista kuvaa voi käyttää missä tahansa jutussa. Tämä kuva on geneerinen eli laajennettu passikuva.

Oleellista on, että tämä on kaikkein helpoin lehtikuvaus (tapa). Jopa HS ja IS freet pystyvät siihen. Kun kuvaa käytetään tarpeeksi usein näin, se syöpyy kollegojen kuvaustavaksi --oli tilanne mikä tahansa. Kun tausta on riittävän softi --ei sen vuorovaikutuksesta kuvattavan kanssa tarvitse välittää. Ainoa mikä merkitsee on silmäluomet. Ovatko ne puolitangossa vai osaako kuvaaja katsoa kameran ohi ja nähdä koska räpäytys on nousemassa ja laukaisee silloin. (miksi?)

Tässä sama veto mutta elementtien määrää on lisätty huimasti eli kahdella!!. Tausta on nyt skarppi kaikkine elementteineen, jolloin taustan visuaaliset tekijät alkavat merkitä kuvattavan suhteen.. Kuvassa on toinen merkittävä elävä ja liikkuva elementti, hauva- jolla on merkitys kuvan suhteen ja jutun suhteen.
Nyt kuvaaja joutuu monta kertaa suuremman paineen kohteeksi. Hänen on huomioitava taustan elementtien suhde ja kosketus kuvattavaan, hänen on huomioitava kuvattavan suhde taustaan ja näiden lisäksi hauvan suhde kuvattavaan ja taustaan. 
Muuttujia on yhtäkkiä monta ja sitten lisätään kamerankäsittelyn osaaminen, henkilöohjaus, aikatekijä, hauvan liike, miehen liike, silmien auki/kiinni kummallekin, journalistinen perusta, värikontrasti, DOF voimakkuus, hauvan ja miehen kontakti suhteessa taustaan jos tausta on hauvan kannalta oleellinen mutta miehen ei jne . Ei tarvitse jatkaa….. ymmärrät kyllä minkä sekasorron kohteeksi kuvaaja joutuu. Siksi jo tämä asetelma usein skipataan liian haastavana. 
Siksi kuvataan yhden miehen pönötyksiä softilla pohjalla tai siksi sen yhden miehen päässä on taustan ainoa tappi. Juuri tässä tarvittaisiin lehtikuvauksen ergonomian hallintaa. Jos sitä ei ole, kuvasta on kuvajournalismi kaukana.


…...ja kun mennään kuvaan, jossa elementit lisääntyvät kolmeen plus tausta ja kuvaajalla on minuutti pari aikaa, hän todennäköisesti ei pysty tuottamaan kunnollista suoritetta, jos koulutus on heikko. Tässä vaiheessa viimeistään hänen on pakko katsoa kamerasta ohi toisella avoimella silmällä. Hänen on aavistettava kohteiden liike siitä, miten vartalot painottuvat ja minne silmät katsovat.
Hyvin vaikeaa, miltei mahdotonta. Vain äärettömän harvalla on kyky katsoa ja nähdä niin, että usean muuttujan kuvasta tulee kuvajournalismia.

Ymmärrätkö yskän seuraavassa sarjassa?

Poliisi pyytää minua...

"Jos voisitte poistaa kuvat blogi-tekstistä ja ilmaista asianne muutoin, käyttämättä ko yrityksen ottamaa kuvamateriaalia mielipiteidenne tueksi."
------------------------------------

Toistaiseksi en kerro enempää, asia on kesken. Koskaan aikaisemmin ei poliisi ole esittänyt minulle, että poistaisin kuvia kuvajournalismiblogistani, koska joku sitä pyytää poliisilta.
Mielenkiintoista…saamme nähdä mitä tästä kehittyy. Onneksi emme ole Kiinassa, missä poliisi hallinnoi internettiä ja sen saavutettavuutta.

Tärkein tekstini kautta aikojen, alan uudistusehdotukset!

Vilenin setä sanoi aikanaan: " Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia".

Seuraavassa kerron mitä pitäisi tehdä, jotta suomalainen ammattivalokuvaus lähtisi uudelleen nousuun ja tuottaisi taas elantoa ammattilaisille.

1. Apurahakoneisto lakkautetaan heti. 

Valokuvaajan on  kyettävä myymään kuvansa, erityisesti niinsanottu valokuvataide ilman yhteiskunnan tukea, näin loppuu samalla rakenteellinen korruptio, joka on tuhonnut koko terveen substanssilla kilpailun.

Jos ei kykene itse myymään, on taannuttava harrastajaksi. Apurahajärjestelmä epärehellisyytensä lisäksi pakottaa saajat olemaan purematta rahaa antavaa kättä.

Afganistan 1981, kuva Fidai A.

2. Lehtikuvaajat Ry:n pitää lakkauttaa itsensä. 

Sitten pitää aloittaa alalle jotain uutta, taistelukykyistä. Nyt LK on vain kilpailujärjestäjä, eikä kykene puuttumaan mitenkään alan ongelmiin, koska on liian lähellä työnantajia.

3. Alan koulutus on uudistettava täysin. 

VAT ym turhakkeet pitää lopettaa ja poistaa pilaamasta ammattikarttaa.  Maahan voi mahtua kaksi suomenkielistä alan koulua ja yksi ruotsinkielinen. Vuodessa tuotetaan 20 uutta ammattilaista, eikä yhtään enempää. Aalto ja Lahti ovat OK yhdistelmä, kunhan Lahti palaa takaisin juurilleen ja lopettaa subjektiivisen valokuvaamisen käyttämisen täkynä. Aalto pitää puhdistaa ja galleriahissi tiettyjen henkilöiden rakenteellisena korruptiona lopettaa. Täysin älyvapaa taiteen tohtorikuvio poistetaan. Koulutuksen pitää perustua substanssin lisäämiselle ja erillaisuuden hyväksymiselle. Opettaja saa opettaa maksimissaan kolme vuotta ja sitten hänen on oltava kaksi vuotta tekemässä alan duunia tai valokuvataidetta.

4. Pitää luoda valokuvaa ostava ja ymmärtävä yleisö. 

Opetushallituksen pitää aloittaa opettajakoulutuksen muuttaminen siten, että kuvalukemista ja median oivallusta opetetaan tuleville opettajille ja toisaalta peruskoulun ala-asteelle pitää saada sellaista ammattilaisen yleisvisuaalista opetusta, joka antaa uusille polville oivalluksen humanismin tärkeydestä ja kyvyn käsittää kuvaa ja arvostaa sen monimuotoisuutta ja halua myös ostaa ja omistaa ammattilaisten kuvia.

5. Valokuvaaja titteli on suojeltava ammattimikkeenä ja sitä saa käyttää vain kolmesta alan koulusta valmistunut. Opetushallituksen pitää ajaa alas turhanpäiväiset, vain opettajien hengissä pysymiseen tarkoitetut kansanopistohommelit,  sun muut silkkaa sumutusta olevat koulutukset. Tämä hoituu, kun opetushallitus lopettaa 8500 euroa per vuosi per opiskelija tuen. Säästyy rahaa ja nuoret eivät tule petetyiksi kuten nyt.

6.Amatöörit pitää nopeasti saada tajuamaan, että ilmaiskuvien antaminen tappaa osaamisen ja ammatin. Tätä varten tarvitaan joukkovoimaa ja kohdennettuja ulostuloja.

7. Sanoma Oy:n tyyppisten riistosopimusten allekirjoittamisesta on kieltäydyttävä ja niitä tehneiden on lopetettava kuvaaminen nykyisillä ehdoilla. Lehtikuvaajat ry:n korvaaja saakoon jäsenistöltään neuvotteluoikeudet ja jäsenmaksulla palkataan sosiaalisen oikeudemukaisuuden oivaltava juristi.

8. Toimittajien pitää lopettaa kuvaaminen lehtiin tai vähentää se minimiin. Tätä varten pitää aloittaa kampanja, jossa määritetään kuvaava toimittaja kollegoiden petturiksi ja alan tuhoajaksi. Toimittajien on käsitettävä, että heiden visuaalinen osaamattomuutensa karkottaa nuoret mediasta.

9.  Muiden valokuva-ammattien pitää seurata ja korvata nykyinen homehtunut Finfoto järjestelmä uudella sidoksettomalla ja nykymaailmassa kiinni olevalla järjestöllä, joka ryhtyy kampanjoimaan substanssin puolesta ja taistelemaan huonon kuvan ja kelvottomien kuvaajien deletoimiseksi alalta.

10. Vanhoja valokuvaajia kootaan yhteen elimeksi, joka konsultoi nuoria.  Lahden taideoppilaitos voi aloittaa kokoamalla valmistuneet alumnitoimintaan, nyt sitä ei ole ollenkaan ja valtava määrä osaamista ja tietotaitoa menee hukkaan.















11. Tampereen yliopiston kuvajournalismin laitos puretaan ja uudelleenrakennetussa jatkossa siellä pitää olla ainakin yksi ammattiaan riittävän kauan harjoittanut kuvajournalisti koordinoimassa opetusta. Opetussuunnitelma uudistetaan vastaamaan nykypäivää ja erityistä huomiota kiinnitetään uutiskuvaamisen ergonomiaan, mentaaliharjoitteisiin, uutishankintaan, valokuvauksen perusteiden reaktiomallien kehittämiseen, ulkomaan toimintaan ja erityisesti poikkavan visuaalisjournalistisen ilmaisun kehittämiseen. Pyritään aikanaan laitoksen kehittämiseen osallistuneen V-P Koljosen hengessä toimimiseen.

Yhdessä joukkovoimalla me voimme muuttaa tilanteen täysin parissa kolmessa vuodessa. Nyt tarvitaan vain yhteen hiileen puhaltamista ja ymmärrystä, että jos jatkamme näin, koko valokuva-ala tuhoutuu maastamme. Taidekuvauksesta kuvajournalismiin ja kaikki siltä väliltä. Jos muualla maailmassa asiat menevät tietyllä tavalla, ei se tarkoita sitä-- että meillä sitä pitäisi seurata ja apinoida. Suurimmassa osassa maailmaa ei esim. lasten lyöminen kurinpidon yhteydessä ole kiellettyä, meillä on. Eikä sitä kukaan kyseenlaista. Kohti muutosta siis yhdessä ja joukkovoimalla.


Ei haudata valokuvausta ammattina!

Maasta me olemme tulleet

Tänään hautajaiset. Eivät omani vielä. Erityisen dramaattiset olivat. Lesken suru oli kuultavissa ja nähtävissä musertavanana ryöppynä ajoittain.
-
Hautajaisissa naiset itkivät pidäkkeettä, miehet eivät itkeneet.
Hautajaisissa naiset halasivat toisiaan, miehet eivät.
Hautajaisissa naiset lohduttivat toisaan pitkään, miehet eivät.
Hautajaisissa naiset lauloivat lujaa ja kauniisti, miehet eivät.
Hautajaisissa naispappi taputti hellästi jokaista naista poskelle ja siunasi, miehiä ei tarvinnut, kai.
Naiset elävät 8 vuotta kauemmin kuin miehet.
Minä olen ateisti, mutta pappi sai paljon irtopisteitä minulta. Hyvä pappi. Naispappi.


Kummalla sinä muuten menisit, värillä vai monokromaattisella?

A. Kaurismäki lausuu.

Lainauksia Episodi verkkosivuilta, Aki Kaurismäen  lausunnosta.
Kunhan kommentoin tässä,----- kun jonkilaisista kuvista on kyse.

Niintuota rakas Aki. Me elämme RGB väriympyrässä, me tallentuvan kuvan tekijät. Ne hassut sedät, jotka painavat painossa, elävät sitten CMYK tilassa. Me -- sinä ja minä ollaan additiivisia setiä, meidän värien summa on melkeen valkoinen (teoriassa). 
Painosetien värien summa on jokseenkin musta. 
Tämä meidän ärgeebeemme on justiinsa se sama sinun filkalla kuin minun telkkarin näytöllä. Digiä voidaan säädellä hiukan jälkikäteen, mutta filkka pitää suodattaa etukäteen. Paitsi tietty kun filkka digitoidaan. Ja tästähän seuraa, että vastavärit pelaavat justiinsa samoin oli siis Akin leffa, elikä Joren digikuva. No juttuhan menee niin, että paljon paremman rakeen tunnun saa leffaan ajamalla digikamaan raesuotimen, uskopois.
( semmosia ohjelmia saa kovalla rahalla kaupasta) Eikä taviksen silmissä leffa muutu miksikään siitä, oli se digi eli ana. Leffan kuvat sen ratkaisee ja tarina. Kummassakin muodossa juttu voi mennä pieleen ja…Suomessa aina meneekin, siis kuvien suhteen.  Mykkää tuijottelua sinnetänne katsoessa lienee sama onko rae sitä tahi tätä.
-
"Elokuva" nimitys ei kyllä mistään rakeen väreilystä tule. Takaisin leffan historian tentille Aki.

Negan herkkyyden kasvaessa raekoko suurenee AINA, sen on pakko, jotta se raeparka voisi impata enemmän valoa kuin hitaalla filkalla. Uudet / (ok aika vanhat) filkkatekniikat, kuten T-rae tai muut jutskat ne on parantaneet filkan rakeen muotoa tehden siitä paremman näköisen.

Kun en mistään mitään ymmärrä, niin julkituon hämmästykseni, olen aina kuvitellut -että kaikki suomileffat nykyaikaan kuvataan 16 milliselle ja sitten levitetään kolmevitoseksi.

Korjatkaa, kun en tiedä vaan luulen. M.U.T.U

Mitä mä edellä, sitä muut perässä…..

http://www.hs.fi/politiikka/a1395978731896?jako=ed20f07d085b988fd24ea97cbda71773

Tämä Mokko case on lisätutkimuksen arvoinen. Tutkin.
Ongelma vaan on, ettei tietoa saa millään ulos virkamiehiltä.
Vaikka niiden pitäisi vastata jos kansalainen kysyy.

Mitä me näytämme 50 vuoden...

Kiitos menneiden aikojen kuvajournalistien, me voimme näyttää lapsillemme miltä maailmassa näytti vaikkapa 1935 Saksassa.
Mitä Te näytätte lapsenlapsillenne 50 vuoden päästä tästä ajasta, jos lehtikuvamme ovat tällaisia tai sellaisia, joista olen viimeaikoina kirjoittanut?

Lähde: IltaSanomat

Mitä tulossa, ehkä!

MTV - NOKIA SocialNews skaba väliaikatiedote, olen ollut yhteydessä 8 ihmiseen kummassakin, vastauksia yksi Anu Kuistialta.
-
Viikonlopun aikana kirjoitan teesit siitä, mitä pitäisi tehdä ja laitan ne Aallon oveen, kuten Lutter naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen. HUOM! en aio käyttää nauloja, vaan Thomenilta Germaniasta tilattua maailman parasta roudariteippiä ;-)
-
Ja hei…kaikkien meidän onneksi alan rapsuttaa venettä eli TIINA II kylkeä. Siitä taas seuraa, että about kolmen päivittäisen päivityksen vauhti hidastuu, mutta muuttuu samalla vittumaisemmaksi. Hiihaa :-)
Tarkoitus on --vaviskaa--  julkaista HS:lle tekevien freesopparirikkureiden nimilista verrattuna 300 rohkean adressiin. Siitä vasta soppa syntyy kun roistot naulataan someen esiin. Varsinkin ne polttavat hihansa, jotka ovat taktisesti kahdella listalla eli tekevät töitä Sanomien riistosopparilla ja samalla ovat Sanomien kieltolistalla tuomitsemassa Sanomat.. Hyi ketaleet :-)
-
Kuten aina keväällä, alan suunnitella kuvausprojektia, se tosin julkipanon kannalta turhaa on, koska en kuulu Taidevalokuvaajat ry:hyn. Ajattelin tehdä hra. Putinille vittuilevan setin Putinesques, jossa pelastan maailman, tässä setin harjoittelua.
Tässä kuvassa Putinsetä näyttää mihin pääsee vartalonmuokkauksella KGB:n keinoin.
Seuraavaksi pelastaa Putinsetä maailman tappajakoirilta.
Stay tuned.

On ammattilaisia ja sitten on…hm.

En pääse muiden lehtien pariin ollenkaan, kun HS:n naiskuvaajien lauma liimaa minut aamuisin voihkimaan ja kaatamaan kaffeen väärään kurkkuun tai jopa kokonaan ohi ( kurkusta). Koiratkin ottavat terveellisen etäisyyden nähdessään, että aukaisen lehden. Edellisellä kerralla kuumaa kahvia pärskähti suustani käsin "Tuhon" kintuille, josta hän loukkaantui niin että puri "Petoa" korvaan. Siinä luette perjantaiversiona miten koiratkin voivat kärsiä kelvottomista lehtikuvista ;-)
Tänään piskit viisaasti olivatkin soffalla peiton alla, kun avasin lehden ja olin tukehtua muroihin nähdessäni Hakaniemijutun pääkuvan.
-
Sotku on sanoinkuvaamaton. Ne jotka kelluvat Aallon ja muiden taidekeskitysleirien nosteessa, koettakaa avata silmänne. Edes hetkeksi. 
Tämä kuva on täysin vailla valokuvan kieltä. 
Tämä kuva on täysin vailla kuvajournalistista otetta. 
Tämä kuva on Aallon, Ryhmä 11 ja muiden lehtikuvaa murhaavien systeemien plagiointituote. Jumalattoman rumasti sanottu, eikö. Mutta totta. Miten totuus pitää kertoa? Nykynuorten tapaanko: "niinku siis ihanii värei ja siis tosi hyvä kuva, et kyl oot ihana kuvaaja ja paljo onnee tost fotost osaisimpa mäki noin hyvin kuvaa vaix mul onki canoni".
-
Maailma ei pelastu siitä, että pannaan pikkuflässi sivummalla seisovan toimittajan kätöseen ja laukaistaan se kuvatoimituksen kaapista otetulla södellä pikku radiolaukaisimella.
Maailma pelastuu, kun lähdetään hakemaan kuvaa vain e s i m e r k i k s i  SAK:n talon katolta ja muunnetaan sieltä näkyvä todellisuus informatiiviseksi ja samalla übervisuaaliseksi vedoksi, jonka elementit kertovat jutun kohteesta, olisiko se liikaa vaadittu, siis kuvan kytkeminen juttuun. ( voi sen kivan salaman laukaista siellä katollakin, mutta kannattaa ensin uusio-opetella, miten valoa tasataan, ettei chimpattu kuva näytä kivalta myllyssä, mutta lehdessä onkin umpitukossa, Langford takaisin pikku kätöseen)
-
HS tilanpilaajan alla on ammattikuvaajan veto radanpinnan lämmönmittauksesta. Kuvaa voi katsoa, koska se toimii joka kohdastaan ja on visuaalisesti hiukan samanlainen kuin Hakaniemivetokin. Ero on informaation määrässä. Insinöörimittaakuva kertoo yhden asian kuin kiitävä juna ja pakottaa lukemaan jutun. Eleetön, ilmeetön suoritus. Pinnanjako tekee lehtikuvan.  Otsikko vain on kuusta ja kuva Venuksesta. Radalla on hankala ajaa, koska on helvetin kuuma. 

Kuvien lähde HS  28.3.2014 / Kaisa Rautaheimo ja AFP- Ed Jones

Erittäin katsottava dokkari

http://areena.yle.fi/tv/2180518
Henry Cartier Bresson

Transparentti Arhinmäki ja illallinen lounasaikaan.

Alkaa jo hävettää kirjoittaa HS:n alamäestä. 
Tulee olo, että lyö lyötyä. Voisin ajatella itsekseni, että mitäs tilaat lehteä, kun kuvajournalismi on niin surkeaa. Mutta HS:n kulttuuriosasto on varsin ylivoimainen ja ainoa tässä maassa, jossa on joskus aidosti kriittinen ote. Maakuntalehdissä on riesana pienten alueiden tutut galleristit ja konserttimestojen omistajat, jolloin ei rehellisesti voi kirjoittaa esiintyjistä ja taiteilijoista. Rakenteellinen korruptio siis.
-
Tänään, ennen aamulehden hakemista mietin, miten HS hoitaa vasureiden lähdön hallituksesta. Olin varma, että lehti menee taas keskeispakotetulla naamalla ja ajattelin etukäteen -miten sellainen veto harmittaisi, kun kuvaajan pitäisi ehdottomasti tietää ja osata tarpeeksi luodakseen poliittisen jännitteen kuvaan. 
Katsoin illalla TV:tä kanavalta kanavalle miettien kuvaajien asemaa tapahtumiin. Tuntui, että siellä on joukossa vain yksi ammattilainen, LK:n Jussi Nukari, joka liikkui hyvin, erillään muista ja kauniilla ergonomialla. Sitten oli chimppaavaa porukkaa kamerareput selissään hölmön näköisenä, keskittyen takanäytöllään enemmän siihen, mitä oli kuvannut , kuin siihen miten pitäisi reagoida tapahtumaan.  Vaikea tilanne oli ja kulutin paljon aikaa miettien, miten hoitaisin itse suhteessa deadlineen, joka on kuitenkin kuvaamisen takaraja.
-
Se mikä tuoreella odotti, oli enemmän kuin uskalsin pelätä. Paavo, jolta on leuka ja pää poissa. Kun aikaan ja paikkaan kuvaa kytkeviä elementtejä ei ole, on kuva voitu ottaa missä vain, koska tahansa. Samalla astumme askeleen arkistojournalismin suuntaan. Kasvoperiaatteella voidaan kaikki jutut kuvittaa  arkistomateriaalilla rajaten vaatteet ja pipo pois. Pitääkö laittaa exifit näkyviin kuvan alalaitaan, että tilausmaksulle tulee katetta.
-
Keskellä suorakaidetta pönöttää jonnekin katsova Arhinmäki.
Uusi variantti tutusta teemasta.
Mutta nyt kuvaan sananmukaisesti astuu HS:n painotekniikka.
Etusivun mainos on ruuvattu täyssävylle ja sille on annettu kunnon tujaus painoväriä. Senverran tuhdisti, että väri tunkee läpi sellun ja syöksyy Paavon naamatauluun tuoden kuvaan aivan uuden yhteiskuntapoliittisen katsannon.
-
Paavo on yhtäkkiä alennuksessa. 40% halvemmalla menee mies, kuin ennen aamunkoittoa meni. Olisi hauska tietää, mikä tunnusluku sopii tuohon, pienenikö liksa ministeristä edustajaan 40%. Kukaan ei tietenkään ole tätä suunnitellut tehdä ja näin käy joskus paremmissakin perheissä. Muste vain syöpyy läpi sivusta. Mutta harvoin olen nähnyt negatiivisen sävyn omaavan kuvan muuttuvan vieläkin negatiivisemmaksi  paperin huonon värinpidätyskyvyn takia.
-
Miten tähän laajennettuun passikuvaan pitäisi suhtautua. Pitäisikö ajatella, että olen sellaisen kuvajournalismin uudistuksen edessä, jota en käsitä, tai että korkean ikäni takia en kykene sovittamaan uutta itseeni. Tatuoitu Paavo näyttää sympaattisemmalta naama väreissä ja symboleissa, vain tribaali puuttuu.  Ehkä joku lukijoistani selittää minulle, mistä on kysymys. Vai onko Teitä siellä kahta enempää?

Kuvien lähde HS ja US 23.3.2014

Herlinin UusiSuomi julkaisee irtokuvan Arhinmäestä viimeisellä illallisellaan.
(teloitettavan viimeinen ateria?)
Kun kuvan avaa, näkyy exifista, että kuva on otettu klo 1.18 PM. Eli lounasajan lopulla.
Illallinen alkaa sivistysmaissa aikaisintaan 1800.
Kuvan nimi on "viimeinen_dinner" ja sen on ottanut ottanut Valtioneuvoston viestintäjohtaja Kari Mokko.
Pitää kysyä, miksi tämäntason virkamies ottaa tällaisen kuvan. Lehtikuvaajakaan ei kuvaa syömistä. Sitä vältetään viimeiseen saakka, koska syövän ihmisen on vaikea hallita ilmeitään ja ruon suuhun vieminen ei näytä lehtikuvassa neutraalilta.
Onko Mokko siis kostanut jotain? Minusta virkamiehen tässä pitää kunnioittaa tilannetta ja antaa olla kuvaamatta kokonaan, surkea suoritus ja silkkaa turhaa tirkistelyä. Eikä kuvausaikakaan ole dinner. Ellei Mokon luuri ole väärässä ajassa.

Lähde: UusiSuomi 26.3.2014

Mitä tarkoittaa ammattilaistaso?

Omituinen sana. Ovatko minun kuvani ammattilaistasoa, koska edelleen olen ainakin jonkinlainen ammattilainen? Muuttuuko henkilö ammattilaistason valokuvaajaksi käyttäessään Nokia Lumia luuria? Voiko upeita kuvia tosiaan ottaa helpommin kun puhelimeen on asennettu Nokia Camera sovellus? 
Upeita kuvia on niin hankala ottaa, että en ole varma olenko koskaan urani aikana ottanut upeaa kuvaa, vaikka olen elättänyt itseni ja perheeni yli 30 vuotta ammattivalokuvauksella. Miten sitten puhdas amatööri voisi ottaa upeita kuvia vain, koska hänellä on tietty appi luurissaan?
-
Ketä hyödyttää kirjoittaa silkkaa roskaa mainokseen. Nokiaako? Ei kai kukaan amatööri tosissaan usko, että kuvat paranevat tämän luurin oston myötä tai NokiaBlack päivityksellä ja Camera sovelluksen lataamisella. Resoluutio kasvaa toki ja pilvi täyttyy nopeammin. Aurinkoisen kesäpäivän kuvat ovat terävän ( yliterävän oloisia) mutta illalla varjot kohisevat kuten kaikissa pienikennoisissa. Siihen ei auta Nokia Camera appi, eikä edes kuvaajan taito. Jos toinen puoli naamaa on kunnolla varjossa ISO arvojen noustua, varjopuolikas kohisee ja on ryyniä, oli puhelin Lumia tai Apple. 
-
Mutta upeita kuvia ja ammattilaistason!
Ei valokuvan visuaalinen voima kasva luurin nimestä tai kennon resosta. Jostain syystä Nokiakin otattaa upeat esittelykuvansa ammattilaisilla ja ne kuvat ovatkin ammattilaistasoa. Mutta en usko, että Nokia antaisi Lumiaa Kalle Kutvoselle Möttölästä, joka ei ole koskaan kuvannut mitään ja sanoisi: "Kalle hyvä, dear calle. Voitko ottaa meille muutaman ammattilaistason kuvan Nokia Camera sovellusta soveltaen. Could You Calle please take some pro level pictures etc…."
-
PS..of course dear Calle You understand that we are a bit short of money at this hazardous situation so we ask You kindly not to ask for any kind of payment for Your ( our) professional level pictures. And as You know, if some else would like to have Your lucky pics we will sell them and You get nothing ( at all). But if the very unhappy situation occurs that third party feels insulted by picture You took we are happy to inform You dear Calle that it is You who will go to courthouse and pay for any fines and korvaukset.

World Press Photo Multimedia voittaja on...

...Marco Casino 
Nyt voisitte kaikki multimediataiturit kertoa mielipiteenne tuotteesta.
Minusta tämä Train Surfing tai 

STAFF RIDING

multimedia on pelkkä dokumenttielokuva, lyhyt sellainen.
Multimediaosuus lienevät muutamat stillkuvat? Dokkarista pidin, se on konstailemattoman paljas ja ottaa kuvaan vain sen, mikä kertomuksen kannalta on oleellista. Verrattuna suomalaisiin dokumentteihin, ei tässä sorruta päättymättömän hitaaseen seisoskeluun ja tuijotteluun.
-
En oikein tajua mitä modernilla multimediakäsitteellä lopuksi tarkoitetaan. Ken Burns niminen kaveri on ajat sitten kehittänyt tekniikan, jossa kamera liukuu pitkin kuvaa, eivät hänen leffansa silti ole multimedioita, vaan videodokumentteja. 

Miksi narratiivisia lehtikuvia?

Narratiivinen = Narrative, (a magazine of) fiction and nonfiction devoted to the art of storytelling. Dokumentaarisesta totuudesta poikkeavasti rakentaen ja kuvitellen tehty kuvaustapahtuma / kuvaamismalli. Rakennettu lehtikuva. Lehtikuvasta poikkeava keinotekoinen valonkäyttö ja pakotettu keskeissommittelu aiheesta riippumatta.
---------------------------------------------

Syyt.

1. helppous. 
Nopea, tilanteeseen ilman aikaviivettä reagoiva cartierbressonmainen kuvaamismalli on erittäin vaikea toteuttaa, osata ja hallita. Se vaatii ensin perusteellisen välineen haltuunoton ja sitten vuosien jatkuvan harjoittelun. Tarvitaan paljon yleistietoa ja sen salamannopeaa visuaalista soveltamista tilanteissa.

2. matkiminen.
Yhä suurempi osa jäljellejääneistä ammattikuvaajista on valmistunut Aallosta, Tampereelta tai Lahdesta. Heitä sitoo yhdenlainen yleisesti hyväksytty kuvaamismalli, joka estää uudenlaisen kokeilun ja kehittämisen ja alan viemisen eteenpäin. Tämä nuorten kuvaajien joukko on lukkiutunut plagioivaan visuaalisuuteen, koska se tuottaa turvallisuutta ja estää toisaalta lahjakkuuksia pääsemästä eteenpäin, mikä  takaa samalle joukolle palkinnot, apurahat ja arvostuksen. On syntynyt rakenteellista korruptiota ja yhtenäiskulttuuri.

3. Editoivan portaan ammattitaidottomuus.
Toimitussihteerit ja muukin taittoporras, sekä kuvan kanssa työtään tekevät ovat usein toimittajia. Heidän käsityksensä kuvasta on vajaavainen, tai heillä ei ole omaa kuvallista näkemystä ollenkaan. Näin lehteen pääsee materiaalia, joka arvotetaan kuvaajan statuksen mukaan, ei substanssin mukaan. Kun freekuvaajia ei kilpailuteta kuvien, vaan tunnettavuuden perusteella, ei kehitystä tapahdu ollenkaan.

4. Yhteiskunnan suojautuminen
Yhteiskunta suojautuu yhä tehokkaammin journalisteilta. Kuvaajat eristetään helposti valvottavaan naruneliöön tai pidetään tapahtumista yksi kontrolloitavissa oleva tiedotustilaisuus, jota saa kuvata eturivin tuoleista. Journalisteja valvotaan jopa mielenosoituksissa ja katastrofeissa tarkkaan, ettei mediaan pääse kuvia- jotka kyseenlaistavat virkamiesten toimintaa. Näinollen kuvaajalla pitää olla erityistä rohkeutta ja kykyä vastustaa kieltoja seurauksista piittaamatta ( Huomioi tapaus Pentikäinen)

Keksitkö lisää syitä, kerro?

Narratiivinen lehtikuvaesimerkki.

Kuva: Jore Puusa

Reaaliaikainen dokumentoiva lehtikuvaesimerkki.

Kuva: Jore Puusa

MTV sylkee kuvaajien päälle.

MTV uutiset esittelee upeita uutiskuvia. Yhdenkään kuvan yhteydessä, ei missään lähimainkaan ole kuvaajan nimeä, ei edes tahoa- jolta kuva on ostettu. Krediitit on oltava kuvissa,  myyjätaho vaatii sen ja journalistin ohjeet edellyttävät käyttäen sanaparia "hyvä tapa jne" 
MTV ei siis noudata hyvää tapaa.
-
Jatkossa esitän aina samansuuntaisen kysymyksen. 
Mitä asialle tekevät esimerkiksi Lehtikuvaajat Ry, entä ryhmä "Yksitoista"?
Kysyn - koska ihmettelen seuraavaa: "minunko on jumalauta yksinään pidettävä ääntä jatkuvista lehtikuvaajiin kohdistuvista loukkauksista tässä maassa, samalla kun kollegat kuvaavat sokeiden transuhiirten koripalloturnausta Borneolla".

Lähde: MTV uutiset 24.3.2014

Tulossa ja kuvissa

Tulossa  skaba MTV:n ja NOKIA:n kanssa heidän uudelleenlämmitetystä ilmaiskuvakeruustaan nimeltä Social News.
Kuvissa…hmm aina sillointällöin minulle kirjoittaa joku, joka pyytää näyttämään valokuviani puheitteni sijaan. Mutta ei Hesarin musiikkiarvostelijankaan tarvitse osata itse tanssia balettia voidakseen kirjoittaa siitä. Vai pitääkö?

Voi rva puoluesihtaaja, olisinpa tiennyt minkä sotkun käynnistät dokkarinkieltoprojektillasi niin olisin kuvannut sinua enemmän ja räyhäkkäämpänä. Nyt kuvasin sinut H Moilasena, kun pidin juttujasi niin höpöinä. Kiva suu, justiinsa oikean kokoinen ympyrä. 

25 kiloo veks niin mahtuu ministerin kuteisiin ens hallituksessa persujen kaa. Hyi Jore!

Hupsis -tää hieno ei ollutkaan mun vaan Iltasanomien kuvatoimituksen vankkaa ammattilaatua.  Emmä tuohon pystyisikään. Upea kuva, hieno kuva!

Aivoton

Kerrankin voin todistaa aukottomasti  ja 100%: sti fanipostin olevan väärässä.
Sain juuri mailin, joka alkoi "Saatanan aivoton jne………..sensuroitu"
Hiphei, voinpas todistaa, että ainakin toukokuussa 2013 minulla  oli aivot.
Jos rakas nimetön fanini katsot ohessa olevaa magneettikameran kuvaa, näet aivoni keskiharmaina möykkyinä pääkoppani sisällä silmien takana. 
-
Älkää nyt rakkaat kollegat ottako kuvajournalismia niin vakavasti, että menetätte verenpaineen hallinnan ja mielenrauhan. Älkääkä lukeko blogiani, niin ei tule paha olo.
-
PS..oikea aivopuolisko halitsee visuaalisuutta ja kuten näet, minulla se tunkee vasemman puolelle ollen selvästi isompi, tällä todistan olevani parempi valokuvaaja kuin insinööri.

Jorepuusa myy loput kameransa

Myyn seuraavat vitriinissä pölyyntyneet "museo"kamerat saadakseni rahaa vanhan autonromuni vaihdelaatikkoremonttiin. Kaikki toimii, ainakin jotenkin. 
Kaikilla on otettu julkaistuja lehtikuvia ja paljon. 
Jos  kiinnostaa, mailaa jore.puusa  (ät)  kolumbus.fi

Nikon D200, kuvattu alle 80 000!!!, ollut vuosia kolmosvararunko. Akkukotelon kansi pysyy kiinni jesarilla, pikkuvika. 90 euroa. Viimeksi kuvasin julkaistun 6 palstan lehtikuvan tammikuussa 20014 tällä, kun D800 akku loppui.

D1, kuvattu valtavasti, mutta suljin toimii yhä. Päällyste irti paikkapaikoin, liimaat kiinni.
Kun pidät tätä olkapäällä, kaikki luulevat sinua proksi ;-( 50€

FM moottorilla ja laukaisun herkistimellä. Käynyt mm. Afganistanissa kävelyllä.
Toimii hyvin, Vatasen huoltama. 60€

Horizonin ensimmäinen malli, joka toimii - eikä katko filkkaa.
Tällä sinusta tulee taiteilija. 60€

Asahi Pentax, sama kuin Hamilton käytti. ( vai oliko se Minolta kuten Ilkka mailasi.) Jälki hakkaa hyvin skannattuna nygydigit mennentullen.
Bokeh kuin unelma. 50€

Canonet 28, köyhänmiehen Leica. 50€

Toimiva Olympus XA, loistokunnossa oleva legenda. 
Salama lähtee kyljestä irti.
Pari etusivun kuvaa Hesariin raatokeikoilta kuvattu laite. 80€. 
Tällaista et saa mistään…nojaa ebaysta kyllä.