Kollektiivin analyysi kollektiivisesta kuvasta

Kollektiivi-sanalla oli 80 luvulla kelju kaiku johtuen Länsi-Saksan terroristeista ja NL:n työleireistä, mutta näköjään käsite on saanut pehmeämmän kaiun ja ryhmä 11 on tänään 11-kollektiivi. Selvä. Kollektiivin jäsen nro 3? ;-) Konsta Leppänen kirjoittaa analyysin kuvasta, joka EI ole uutiskuva, vaan feature, aikaan sitomaton kuvituskuva. 

-

Konsta kutsuu Kim Jong-Unia Pohjois-Korean ( jatkossa P-Korea) Paul Mc Cartneyksi, mies on muuten Sir nykyisin. Ymmärrän ajatuksen, Beatles oli ensimmäisiä yhtyeitä, joka sai aikaan massahysterian teinitytöissä. Tuosta hysteriasta on kirjoitettu paljon, sosiologit pitävät silloista bändärihysteriaa puhtaasti seksuaalisena. Teini on turvassa huutaessaan riittävän kaukana kohteestaan, toisaalta on transferenssi idolin kanssa, toisaalta ei tarvitse antautua liian pitkälle. Groupiet hoitivat "antautumisen" Tässäkin Kim kuvassa sopivat teinit on päästetty kiinni idoliin turvamiesten valikoimina ja toisaalta vahtimina.

Olemme tekemisissä totalitäärisen valtion kanssa, joten materiaaliin pitää suhtautua varoen.

On kaksi tulkintamahdollisuutta.

1. Tilanne on aito siinä määrin, kuin se voi olla.

2. Tilanne on tunteiden suhteen pakotettu ja täysin ohjattu.

Konsta kirjoittaa. "Naisten ilmeissä on jotain vaikeasti hahmotettavaa ja ahdistavaa". Minä voin 62 vuotiaana jatkaa tuosta. Naiset ovat orgasmin partaalla, seksuaalisen täyttymyksen mahdollisuus on lähellä, mutta täysin saavuttamaton, frustraatio saa kasvot vääristymään. Kaikki naiset kaikkialla hakevat alfaurosta ja Kim tuossa tilassa on varmaan paras mahdollinen alfauros. Naisten ilmeet on helppo käsittää, ei vaikea. Ne voivat olla näyteltyjä, se on helppoa, mutta uskon niiden olevan oikeita. 

Ilmeet eivät ole mitenkään P-Korea sidonnaisia, samanlaisia katselin vaikkapa Dingon konserttien takahuoneen edessä, 14 vuotiaat kiemurtelivat ja hakkasivat yhdyntäliikkein lantioitaan järjestysmiehiä ja suljettuja ovia vasten. Hyperventilaatiossa ja kiimasta kirkuen. Konstalle lisää kokemuksia seksuaalista huippua lähetyvistä naisista ja kulttuuriantropologien perusteosten lukua, vaikka Desmond Morrisia aluksi.

Mutta…ISO MUTTA…. Konsta kirjoittaa valokuvasta, mutta ei kirjoita sanaakaan kuvasta.

Kuvassa on nimittäin yksittäinen tekijä, joka on mahdollisesti jo tapattanut kuvaajan.

Mikä se on? 

Kysyn tätä kuten kysyisin opiskelijoiltani. Joten seuraa hiljaisuus ja ajattelen, että "ei perkele, jokaisen pitäisi nähdä". Mitä kuvista on oikein tullut vai oliko opetus ennen parempaa.

No, muistatko miten luokkakuvaa otettaessa laitoit sormesi V asentoon edessäsi istuvan pään taakse. Tapa on kansainvälinen ryhmäkuvissa. En mene syvemmälle semiotiikkaan enkä semantiikkaakaan, mutta ele on kevyesti halveksiva ja samalla demonisoiva. 

Nyt katso Kimin takaraivoa……Näetkö? Nyt sinun pitää itse ponnistella.

Hauskaa eikö---- ja mennyt läpi P-Korean sensuurista. Olisiko kuvaaja uskaltanut sortua indoktrinaatioon. Ei taatusti. Toisaalta niskalaukaus ei satu, olet ollut kuollut jo 0,5 sekuntia kun voisit tajuta jotain. Vain valon välähdys ja ikuinen pimeä.

-

Itse kuva on klassinen, valokuvan kieltä rumasti oikaiseva veto. Kuvaaja ei näytä koko banneria joukon päällä. Banneria ei varmaankaan ole rajattu poikki, kuvaaja on mokannut tai päättänyt siirtää huomion alemmas ;-) Kimin attrappisoikio on halkaisijoiden leikkauspistettä lähellä, mutta häiritsevästi poikkeutettu. Päättelen kuvan epästaattisuudesta, että kuvaajalle on tullut kiire. Meillä ei ole exifejä, mutta kuva on otettu keskialueen laajiksella paljon himmentäen, tappiin varmaankin.

Kuvaaja ottaa PASMista A:n ja ruuvaa sen kiinni tappiin, koska valoa piisaa. P-Koreassa ei bokehin laadulla skabata, vaan oleellista on tunnistettavuus, vaivatta. Visuaalisesti kuva on siis miltei repro, mutta siinä on kuitenkin kaksi selkeää tasoa. Siksi se elää. Ja jälleen…tässä mielessä tämä kuvaaja osaa asiansa verrattuna suomalaiseen lehtikuvaukseen. Hän pystyy jakamaan paniikissakin pintaa ja massoittamaan tilaa.

-

Konsta kirjoittaa, että Kimin päätä kehystää satapäinen joukko naisia. No NE on kaikki samannäköisiä eikö ;-) Mutta miehiä on selkeästi puolet kuvatusta joukosta. Oma lukunsa on ständi. Putkirunko kannattaa noin 300:aa sotilasta. Uutiskuva olisi, kun ständi sortuu ja sitten…sotilaiden ällistyneet ilmeet.

Hypoteettista joo. Eikä se kuva koskaan pääsisi maasta ulos. Mutta Kimin ilme olisi silloin tuhannen taalan ilmestys. Jäisikö diktaattori naureskelemean ja tönimään kengänkärjellä ruumiita, mene tiedä?

.

Takaisin Konstan kollektiivianalyysiin.

Kuva on Konstasta tyypillista P-Korealaista propaganda-aineistoa. Voimme huoletta pudottaa Koreasanan pois. Jos aloitamme vuodesta noin 1938, voimme katsoa historian laarista tällaista materiaalia kaikkialta maailmasta, myös Yhdysvalloista. Tätä roinaa näkyy nyt Venäjällä tai USA:ssa hieman erilaisena, mutta yhtä valheellisena. Mekanismit vain ovat kehittyneenpiä ja siksi vaarallisempia. Muiden maiden propaganda on tarkoitettu myös ulkomaiden käyttöön, P-Korean pääasiassa kotimaiseen käyttöön. Ja jos olemme tarkkoja ja mietimme tilannetta, se ei edes ole propagandaa. Tilanne saattaa olla nimittäin täysin aito. Toki totalitäärisessä maassa nuo 300 on koottu tuohon käskyttäen, mutta tunteet ja tilanne voivat olla aivan aitoja ja ennenkaikkea materiaali kuvaa tilannetta paremmin kuin vaikkapa HS:n "kuusipalstaapieninaamakeskelläeimitään"  kuvat. Nehän ovat merkittävästi valheellisempia kuin tämä kuva, joka on  visuaaliselta kannalta täysi repro. Kuvaajalle on määrätty paikka ja hän pelkää päänsä vuoksi ja painaa kauhusta jäykkänä nappia, pam. Ei visuaalista kikkailua kikkailun vuoksi HS:n tyyliin.

-

Konsta kirjoittaa…"isoa vauvaa muistuttavan"….. hm…olen työskennellyt kaukoIdässä paljon. Geneettisestä perusta johtuen monet ihmiset näyttävät Kimiltä. Konsta hoi, ettet vain omaisi R kirjaimella alkavia ajatuksia kirjoittaessasi kuva-analyysin sijaan rotuanalyysia. Jossain maissa kasvojen pulleus ei viittaakaan vauvaan, vaan henkilön hyvään toimeentuloon ja terveyteen. Tällaisissa asioissa kannattaa olla nuoren lehtikuvaajan tarkka. Kun seuraava työnantajasi ehdottaa matkaa P-Koreaan, tyssää viisumisi ao. maan ulkomaantiedustelun raporttiin, jonka mukaan olet huhtikuussa 2014 useaan ottteeseen loukannut suuren ahem... rakkaan johtajan ulkomuotoa. Kuullostaa pähkähullulta, mutta hiukan vastaavasta syystä en koskaan päässyt Libyaan. Selitä sellainen sitten AP:n deskiin.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

-

Konsta edelleen kirjoittaa, että länsimaissa kuva on helppo ohittaa journalistisesti arvottomana.

Minä en ohita vaan pidän tätä nimenomaan journalistisesti arvokkaana. Tämä kuva kertoo enemmän kuin sata HS:n keskeissommittelureproa. Tästä kuvasta voidaan lukea kuvapinta mutta riittävällä yleistiedolla varustettu lukee tästä myös paljon muuta. Tämä kuva antaa tilaa katsojalle vaikka ensiksi luulee, ettei annakaan.

Kuten..

• Kolmen sotilaan kosketuksen toisiinsa vasemmassa etualassa.
• Sotilaiden meikin asteen.
• Kimin puvun kankaan. Ranska?
• Oikealla Kimiin tarttuvan sotilaan kypäräsuojan reunan rispaamisen.
• Takavasemmalla naureskelevan upseerin ilmeen, huvittuneisuus?
• Kimin käsien paikat.( Hän ei ota kiinni vasemmallaan olevan sotilaan lantiosta, vaan roikottaa kättään kämmenselkä sotilasta vasten ja oikealla kädellään hän pitää kiinni sotilaan käsivarresta.
• Kimin tukanleikkauksen, vrt. natsisaksan sotilaiden tukkatyyliin 1930 luvulla.
• Taustan taputuksen tahti, suuri osa on lyönyt kätensä yhteen samaan aikaan.
• Suurimmalla osalla suu raolla, mutta he eivät huuda kuten länsimaissa tapahtuisi.

Ja kymmenen muuta asiaa, joista voidaan aloittaa keskustelu…

Konsta, kun kuvasta kirjoittaa, pitää katsoa kuvaan ja kirjoittaa siitä. Skarppaapa.

Lopuksi kirjoitat, että meidän arvojärjestyksessämme poptähdet tulevat ennen diktaattoreita.

Kenen meidän?

Minun arvojärjestyksessäni erityisesti elämän jatkumisen kannalta tulee ensin 
V. Putin…paljon ennen kuin L. Gaga.

Esijuttu "rikkurilistaa" varten

1968 vapun tietämissä olin lautapoikana ja putsarina raksalla. Silloin piti olla duunissa lauantait ja sunnuntait, että voi käydä lukiota. Siis meidän köyhien. Olin saanut yhden kerroksen valmiiksi ja laskeuduin alemmas. Ekasta luukusta kuului puhinaa ja kiljahtelua. Jähmetyin ovelle. Kaksimetrinen "kipinä" pani takaapäin työkaveria, jumalattoman isoa ja ronskia siivoojarouvaa. Pari nojasi ikkunaan ja kipinällä oli rööki suupielessä.

Hän katsoi taakseen ja tahtia vähentämättä muistutti, että oli mun vuoro käydä ostamassa KansanUutiset kuppilaan. Rouva huusi perään, kysyen haluaisinko tulla liukkaille. Menin kiitellen pakoon minkä ehdin kiireitä syytellen, neitsytpoika.

-

Me vasemmistolaiset hankimme taistellen teille kaikille terveydenhoidon, ilmaisen koulutuksen, työaikalait, lomajärjestelyt, eläkejärjestelmät,  ylipäätään kaiken sen -jonka varassa olette saaneet nauttia hyvinvointivaltiosta. Me taistelimme paremman puolesta ja oikeisto eli kokoomus taisteli vastaan kaikkensa antaen, ettei yhtään ainutta parannusta yhteiskunnan "pohjasakalle" olisi tullut liian helpolla.

Voitimme silloin, nyt häviämme kaiken aikaansaamamme. Te nuoret annatte kaiken saavutetun pois, silmät iKiiluen kivapuheen soljuessa. Kaikki on blingbling ja ihanaa. Ihanaa ovat murjotut häpuhuulet,  koska niitä kuvaamalla pääsee telkkariin  ja saa hypeä, kuvatuista viis.

-

Mitä merkitsi tuo panotarina alussa? Silloin -60 ja -70 luvulla ihmiset olivat vielä ihmisiä.

(tarkennus…osa heistä oli). "Kipinä" oli ehdottoman tasa-arvon kannalla ja näytteli kesäteatterissa, rouva oli ollut luokaopettaja, mutta inhosi kansakoulun porvarillista pakkosyöttöä ja lähti raksalle.

Jos minun pitäisi nyt valita kenen kanssa olisin autiolla saarella loppuelämäni, ottaisin sinne nuo kaksi upeaa ja ronskia ihmistä erillaisten ryhmien ;-) kävelevien aikapommien sijaan. Mitä enemmän seuraan sitä elämää, joka velloo ammattikuvauksen sisällä, sitä enemmän minua oksettaa keinotekoisuus, valehtelu, kivapuhe, taidepuhe, naurettavat tohtorin ym.opinnäytteet, olematon ammattitaito ja jatkuva minäminäasenne. Sosiaalinen omatunto puuttuu täysin, jokainen alalla on valmis lyömään puukon kollegan selkään heti kun mahdollista. 

Nuo ihmiset -60 luvulla olivat luotettavia kuin kallio…ja…liitottomat rikkurit istuttiin ulos heti kun sellainen ketale tavattiin. Näihin pohjaten tuleva rikkurilistani niistä, jotka alallamme hyväksikäyttävät ---kollegoittensa voimaa vastustaa sitä suurpääomaa, joka ei piittaa inhimillisyydestä.

-

Onnetonta on, että se mitä tuossa kirjoitan menee täysin ohi nuorilta.

Heillä ei ole enää kykyä solidaarisuuteen ja joukkovoimaan. Ennekaikkea heiltä puuttuu jokseenkin kokonaan lähihistorian taju, jotta he voisivat rinnastaa sen mitä on nyt - siihen mitä oli.

Minä olen edelleen jonkun sortin vasemmistolainen, en äärilaitaa, en kommari, en oikeistolaitaa, en änkyrä, en demari, en paljon muutakaan. Näin mitä tapahtui -80 luvun lopulla ja -90 luvulla, kun vasemmisto lähti herrojen kanssa marjaan, kaikki tuhoutui ja samalla putosivat suomut silmistäni, Siitä eteenpäin kymmenkunta vuotta ja lehtikuvaajan työni mukana uskoni kaikkeen tässä maailmassa oli mennyt.

-

Mutta haaveilen edelleen illasta nuotion äärellä. Kitaran lempeä säestys taustalla ja huivipäinen tummakulmainen vasurityttö nousee laulamaan Uralin pihlajaa Norffupulloun kiertäessä ja kuuman tunteen tykyttäessä kaikkien rinnoissa samaan sykkeeseen.

-

Kuvassa vappua Turussa (ehkä 1968.)

Orkku kadonnut ajat sitten, vain pieni näyttökuva jäljellä.
Huomaa valkolakit ja derkkulan lippu. Nyt ylioppilas laskee isän rahojen ja hankenin verkoston varaan saadakseen Bemarin ja EU viran. 
"Kommarit vittuun", kuten minulle sanoi kokoomuksen vappubileissä yhteiskunnan ilmaiseksi kouluttama valkolakki pari vuotta sitten keikalla. Kysyin, että --ettekös Te 1918 niin tehneetkin --mutta hänellä ei ollut tietoa muusta kuin, että silloin oli Helsingin Olympialaiset!




Todellisen, maailmaa muuttavan ja heikompia auttavan yhteisöllisyyden sijaan Te onnettomat elätte SOMEssa, perseennuolemisen ja valheellisen mielistelyn pakkomaailmassa, jossa ei armoa anneta --jos uskaltaa olla erilainen. Olette kuin harakat tervatulla sillalla, kun nokka irtoaa, tarttuu pyrstö kiinni.

Kiusoitin: Sanomafreelistaus alkaa…...

MOTTO: Joukkovoimalla asiat saadaan kuntoon, jokainen vain omaan pussiinsa pelaava on kuvajournalismin vihollinen.

Ensiviikolla, kun veneeni "Ms TIINA II " on lopullisessa kuosissaan Suomenlahdessa toivottavasti yleensä kelluen, ryhdyn kokoamaan Sanoma Zinen ja Sanoma Newsin friikkulistaa. 
Sanomissa lymyilevän syväkurkkuni mukaan sinne ei enää voi tehdä töitä, jos ei ole allekirjoittanut sopimusta, joka vie kuvaajalta kaikki edut - mutta antaa kaiken vastuun. Tähän pohjaten vertaan ns. "300:n urhoollisen" listaa niitten nimiin, jotka Sanomille tekevät töitä
-
Ne, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen, ovat samalla aloittaneet kuvajournalismin lopullisen tuhoutumisen Suomessa. Näiden ihmisten joukossa on tuttujani ja jopa ystäviäni, siitä huolimatta joudun kertomaan alalle, ketkä kusevat kollegoittensa aamiaismuroihin.
-
Jos sinulla on jotain naukumista aiheen suhteen, tulossa olevaan listaukseen ja sen suhteen tekemääni artikkeliin, sano se jo nyt, omalla nimelläsi. ( jos uskallat).
-
Lapissa, Rovaniemen YO Keskussairaalassa makaa hieno, ikäiseni mies juuri nyt. Hän on vaikuttava lehtikuvaaja, erinomainen Lapin asukkaiden tulkki. Hän ei suostunut kirjoittamaan alle Sanomien riistosopimusta ja 30 vuotta kestäneet työt loppuivat siihenpaikkaan. Ilman kiitoksia tai pahoitteluita. Hän on vain yksi esimerkki sen asenteen seurauksista, joka Sanomilla on freetyöntekijöihin. Sanomien teknokraattiselle ja libertaristiselle oikeistojuristiportaalle osaava, taitava ja rehellinen ammattilainen on alinta saastaa. Omalta osaltani teen ennen kuolemaani loven Sanomien kilpeen laillisin sananvapauden keinoin.
-

Tällä kuvalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän jutun kanssa, eli case on niinkuin Sanomien ammattitaidottomat sopimusfreet asiat tekevät.
Tämä kuva on tässä, jotta muistaisimme mitä suomalaisuus on. Se on yksinäisyyden kaipuuta, hiljaisuutta, selän kääntämistä tuuleen ja omiin ajatuksiin vajoamaista. Oli se hyvä tai paha asia, näin on ollut ja tuleekin olemaan kun iSukupolvi saa tarpeekseen kivapuheesta somessa.

Sköldvik, Nikunlahti 2012. Taaempana etelässä jalostamon redillä odottava tankkeri. Tämä on veneeni kotisatama ja samalla ainoa sisämaan kaupungin oma marina Suomessa. Taustalla olevan kallion ja mökin edessä kulkee sähköä kuljettava merikaapeli Virosta Suomeen.
Lahdelta saa kuhaa, ahvenia, lahnoja ja haukia. Kaikkia voi syödä, kunhan ei kovin usein, ravintoketjun yläpäässä on elohopeaa, kadmiumia ym. 
Terveisiä Jaakolle, parane pian ja pidä enemmän huolta itsestäsi.  Sanomille et voi mitään, itsellesi voit.

Sanoo Helsinki / PÄIVITYS SUN 27.4.

Sanoo Helsinki- lehden neljä viimeistä sivua, joista ensimmäiset kolme tässä. Lisää tulossa...

Aloitussivu eli tuore eli premi

Sivu 2 ja 3

Aaltoliikettä on kriittinen bloggaus :-(

Aloittaessani blogini uudestaan, ajattelin jaksavani kertoa ammattini tuhoutumisesta, vaikka keskustelua ei olisikaan. Mutta on lähes ylivoimaisen raskasta kirjoittaa pimeään ilman juuri mitään palautetta.
Toki jokunen kommentti on tullut --- 1/10 suhteessa järkevät ja saasta.
-
Hidastan tahtia nyt merkittävästi. Teen toki aiemmin lupaamani pois, ensin Aamulehden tabloidin videoläpimeno ja sitten muut rästit. Mutta olen hitaasti tulossa siihen lopputulemaan, että suurin osa valokuvaajista ei todellakaan ole penaalin terävimpiä kyniä. Ehkä alalletulon helppous tänään, (johon tarvitaan mielistelyä, namedroppingia ja verkosto mutta ei minkäänlaista kykyä kuvata) on saanut liikkeelle ne, joiden lukeneisuus ja yleissivistys on jäänyt AkuAnkan vuosikirjoihin, eikä niissäkään Barksin piirtämiin. Rumasti sanottu, mutta tyhmyyden huomaa hiljaisuuden määrästä suhteessa vihapostauksiin. 
Palailen takaisin aktiivisemmaksi syksymmällä, en minä tätä enää kokonaan lopeta, mutta koetan löytää uuden vaihteen myöhemmin.
-
Tuossa http://puusaportfolio.blogspot.fi/p/rock.html muutamia kuvia, joita asetin näytteille tukeakseni kritiikkejäni 1X sitessä, jonne minut pyydettiin, jostain käsittämättömästä syystä.  
Sivusto osoittautui aivan samanlaiseksi roskaksi, kuin vastaavat muutkin. 
Jos yksikään moderaattoreista katsoo, että uusi tulokas kirjoittaa paremmin, kuin hän itse -putoaa giljotiinin terä. 1X:stä lähdin itse. 
Taisi olla viimeinen ulkomainen kritiikkisaitti, jota avustin. 
Suomessahan sellaisia ei olekaan.

Oi UusiSuomi, sun päiväs koittaa

UudenSuomen verkkolehden JOURNALISTINEN taidonnäyte.
-
Hmm…...vastaava suorite voisi olla - "Sadat ulvovat koirat pelottivat ihmisiä, Messukeskuksessa avattu koiranäyttely".

HoooÄsss ja Joren keuhkis...

"Meinasin melkeen kualla" sanos turkulainen. Mutta en kuollutkaan, 8 päivän tauti koetti livahtaa kuumeettomana keuhkokuumeena sisuksiini ja tehdä musta kalmon. ( mikä on kuumeeton kuume???)  Mutta ähäkutti, vedin vissiin? pitemmmän korren. Ehkä. Saa nähdä, Antti Biotti hoitanee?
Ryhmä 11 olisi varmaan pitänyt ilojuhlan lehtimajassa syöden Chutzpah soppaa, jos Puusan nyrpeä naama olisi ollut nekrologissa -- virallisessa lehdessä.
-
Nyt kirjoitan niin vittumaisen tekstin, että postinkantanikin horjahtaa kärryineen, kun tuo haasteen. Pakko on. Aion pitää parin viikon tauon miettien - onko tässä touhussa helvetinkään järkeä - kun maan päälehti pukkaa toimittajan kuvaamaan kolmannen maailmansodan alkutahteja tavalla, josta Pärnäsen konepajan apupoikakin Lumiallaan selviäsi paremmin.
-
En yksinkertaisesti jaksa suhtautua vähään aikaan suomalaisten lehtien katastrofiin, vaan keskityn Tiina II:sen hytin sisäkaton peittämiseen kolmen millin vanerilla. 
-
Jaajoo. Jos haluat lueskella, miten hierrän kirjoitussormea jenkkien sielussa, tule geimeihin osoitteessa http://1x.com, mutta pidä kiirettä, että ehdit, ennenkuin ne potkii mut pois.
-
Asiaan kakarat.Toimittaja Kalle ( olis niin kiva olla kuvaaja) Koposen suoritustupla alla.
Toisessa hammaskipuinen täti ilmentää -irvistäen ties mille- koko Ukrainan tilannetta ja toisessa Puusan laki # 4 osa D toteutuu julmetun kammottavalla tavalla. "Jos jossain on panssarivaunun tykinpiippu, se menee aina jonkun päästä läpi."  
Kuten huomaat, en jaksa näitä täysin kelvottomia uutiskuvia edes yrittää analysoida, ei kannata. Vastapuoli ei selvästi käsitä mitä tekee. Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä eivät tee.
-
Konjakki kuvassa on muuten namiLarssenia, Ilkka toi, kiits. Pannaas tuohon rouvan ahdingon päälle muutama vaihtoehto-otsikko, keksi itse lisää, kaikki käy kuvaan, joka on 110%:sti ilman viitekehystä.

Lisa Lösö hukkasi koiran, hukka ehkä vei!

En nähnyt ensin mitään, enkä myöhemminkään!

--------------------------------------------------

Nainen astui naulaan Keravalla.

En ensin huomannut mitään, sitten itketti- kertoo Liisavaan.

-------------------------------------------------------------------------------------------

MarjaLiisan naapuri on ilkosen alasti pihalla saunan jälkeen.

En kestä enää, sanoi MarjaLiisa katsellessaan inhoten naapuriin.

 Kuvasitaatin lähde HS 17.4.2014. Kuvaaja Kalle Koponen / HS. Kuvat reprottu kuvajournalismikritiikin materiaaliksi.

Tositarina

Kello on siinä 1.30. Paikat särkee ja kuumettakin on. Kun en saa unta, kerron Teille tarinan jolla ei ole mitään tekemistä kuvajournalismin kanssa. Jos siellä joku olisi kuulolla.

Tämä tarina on muuten tosi. Vain päähenkilön nimi on muutettu.

-

Olipa kerran pieni kylä lähellä suurta kaupunkia. Kylässä oli keskisuuri maatila, monta lehmää ja peltoakin parisenkymmentä hehtaaria. Tuolla tilalla elivät isäntä ja emäntä, lapsia ei ollut. Emäntä oli kova suustaan. Aamusta iltaan hän motkotti miehelleen ja kun heidän luonaan vierailtiin, kävi nainen erityisesti miehen kimppuun muiden kuullen. "Ei meidän Mauno pärjää, ei meidän Maunosta mihinkään ole, ei meidän Mauno sellaista osaa". Mies oli kiltti ja hiljainen, kyllä hän tiesi -että vaimo syytti häntä lapsettomuudesta. 

Mutta minkä mies sille voi. Tuokin asia ratkeaa lopuksi.

-

25 vuotta nainen miehelleen nalkutti ja häpäisi tätä  muiden kuullen. Näin miehen kerran joella ongella, morjenstin ja ihmettelin, miksi mies itki siinä vapaansa kannatellen.

Kului vuosi tapaamisestamme ja tuli kliimaksi. Eräänä aamuna tuo hiljainen mies käveli navettaan, jossa nainen oli aamulypsyllä. Löi naisen päähän pajavasaran ja meni takaisin tupaan, keitti kaffeet ja soitti sitten poliisin.

-

Kun poliisi tuli, istui mies pihakeinussa kissa sylissään, silitteli isoa navettakattia, josta oli kovasti pitänyt. Mies asetti kissan makaamaan polviensa päälle ja lopetti sen kuten maalla tehtiin, piti kiinni päästä ja lantiosta ja rytkäisi polvensa erilleen. Nosti kissan maahan ja käveli poliisien luo. Tuomittiin ja kuoli vankilassa. Naiselle tehtiin ruumiinavaus ja todettiin muunmuassa, ettei hän olisi kohdun epämuodostuman takia voinut lapsia saadakkaan. 

Talo seisoi mäellä vuosia, taitaa olla siellä vieläkin. Mietin usein, että hautasiko kukaan kissaa, ehkä poliisi lapioi sen keinun viereen. Suomalainen tarina.

Tämän jaksan vaikka....

...päätä särkee kuin mehiläispesässä, perskele tähän tautiinhan kuolee........
Rakas YLE, et ottaisi töihin kameramiehiä, jotka osaavat katsoa luupista yhtäaikaa kohdetta ja taustaa. Sinänsä tämä on armottoman hauska joke puolueen kultapojusta.

Edelleen pahasti kipeä, jutut siirtyvät.

Yritin tehdä juttua IltaLehden sopimuscasesta, mutta en kertakaikkiaan jaksa. Voin vain sanoa: " Älkää missään tapauksessa allekirjoittako".

Influenssassa, jutut siirtyvät, sorry!

Erittäin hieno sivusto! PÄIVITYS 9.4. klo 10.23

PÄIVITYS: Olen lukenut jokseenkin koko päivän kuvaajista ja heidän kuvistaan imagedeconstructed sivulta. olen nyt täysin vakuuttunut oman suomalaisen ammattimaisen valokuvamaailmamme täydellisestä ala-arvoisuudesta verrattuna siihen miten sivistysmaissa toimitaan valokuvien suhteen. järkytykseni paheni miltei itkuksi lukiessani miten kuvaajat analysoivat työtään kielellä jota tässä maassa ei koskaan kuule valokuvaajalta. Oikeastaan koskaan oman urani aikana en ole kokenut vastaavaa täystyrmäystä ja toivottomuutta oman osaamattomuuteni ja erityisesti kollegojeni piittaamattomuudella itseaiheutetun kuvallisen osaamisen merkityksettömyyden takia. 
http://www.imagedeconstructed.com
Kovalla vaivalla sain aikanaan aikaan neljän ammattilaisen videohaastattelut. Kiitos Sillanpää, Jansson, Wahlroos ja Alatalo. Kukaan muu ei suostunut, Saves ehti kuolla - ennenkuin sain hänet mukaan ja Saveksen viimeisen ulostulon pilasi Kuukka & Co:n pöljä ja kritiikitön multimedia. Saveksella olisi ollut sanottavaa, paljonkin.
Tämän deconstructed tsydeemin ideaa olen koettanut varmaan 15 vuotta saada aikaan, mutta se törmää aina samaan ……………. 
KUKAAN suomalainen lehtikuvaaja EI halua tai uskalla. 
Lisäksi ikävä kyllä meillä on todella harvoja ammattilaisia, jotka pystyvät verbaalisti purkamaan kuviaan. Eikä sellaisesta olla kiinnostuneitakaan. Valokuvauksen harrastajia kiinnostaa kamera ja nuoria ammattilaisia raha tai hype. Kuvista ei Suomessa juuri välitetä, puhumattakaan keskustelusta kuvista, koska siinä voisi nopeasti näyttää tyhmyytensä.
-
Alaa hallitsee pelko. Onko se Teistä, lukijani hyvä asia?
Saan kohtuullisen usein alan opiskelijoilta tai nuorilta ammattilaisilta maileja tai soittoja, joissa he kertovat tilanteestaan. Näistä olisi mukava kirjoittaa, mutta journalismiin kuuluu jutun tarkistaminen kahteen kertaan, eikä kukaan suostu vastapuolella puhumaan. Minulle lyödään laitoksesta tai lehdestä riippumatta luuri korvaan, kun mainitsen aiheen ja halun tehdä juttu. Kukaan syväkurkuista ei missään nimessä halua nimeään julki. Pelko lamaa ja tekee omastakin elämästä sietämätöntä.
Suomalaista ammattivalokuvausta ja alan koulutusta hallitsee lähes täydellinen rakenteellinen korruptio.

Ja lopuksi fiksun miehen sanoja... tutulta kuullostaa. 
James on varmaan käynyt lukemassa blogiani :-)

Varokaa, heittäytyvä kuvaaja tulee...

Yle tekee ohjelman valokuvaajasta. Valokuvaaja on kaunis nuori nainen. Jos samat tai paremmat kuvat olisi ottanut ruma vanha ukko, ei hänestä tehtäisi ohjelmaa. Tiedän hypen, olin innoissani kun Mirja Pyykkö teki minusta 30 minuutin ohjelman YLE:n 1979. Ensimmäisen, mutta ei viimeisen. Tiedän myös, miltä tuntuu olla kadehdittu ja toisaalta tiedän, että kun on itse maistanut hypeä, ei enää kadehdi seuraavaa hypetettävää, ellei ole sosiopaatti
.
Muttamutta....tällä järjellä ja 62 vuotiaana en olisi antanut lupaa Mirjalle senparemmin kuin muillekaan minkään ohjelmantekoon. Nyt sitten tiedän 62 vuotiaana, että journalistin pitää olla transparentti. 26 vuotiaana vielä teki mieli kieriä hunajassa, koska on lapsi.

No, minulla ja Meerillä on toki se ero, että minä olin ja olen laaja-alainen ja koko sektorin osaava ammattilehtikuvaaja. Minun kuviani ei tarvinnut myydä sillä, että olen ihanan näköinen, kiva, elämänmyönteinen ja kaunis. Minun kuvani myytiin usein merkinnällä LK/AP ja that´s it. Oleellista on, että maailma sai kuvansa. Meeri on keskinkertaisen amatöörin tasolla visuaalisesti, mutta yhtä taitava PR nainen kuin Elllu Brotherus, joka on Meeriäkin huonompi kuvaaja. Tämä ei ole naisvastaista, jokseenkin yhtä heikolla tasolla ovat samanikäiset mieskuvaajatkin, Meltiokaan ei juurikaan osaa tehdä visuaalisuutta, mutta on hullunrohkea ja joko omaa sosiaalisen omatunnon raatokuvissaan tai sitten on war junkie. Mene tiedä.( jotta en leimaudu sovinistiksi mainitsen että arvostan kahta naiskuvaajaa yli suurimman osan mieskuvaajista...Pirkko Tanttu ja Evy Nickström hakkaavat mennentullen suurimman osan nykymiesammattilaisista, ikäväkyllä kumpikin lähenee jo eläkeläisyyttä)

No....YLE kertoo Meerin olevan heittäytyvä kuvaaja. Huhuh, miten osaisin pitää sontaluukkuni kiinni, eli olla kirjoittamatta kaikkia niitä assosiaatioita, joita tuosta määritteestä tulee mieleen. Helppoa, naps, kiinni on!

Hyi YLE, vaikka Meeri ei pidä minusta, kun en kannusta häntä -enkä osaa olla kiltti ja kehua- olen silti sitä mieltä, että YLE teki varsinaisen karhunpalveluksen tuolla ohjelman nimellä. En hyväksy kiusaamista ja jos kuulen, että joku typerä amatöörisetä alkaa paukuttaa päätään Meerin heittäytymisestä, suutun. Anyways hen on kollegani, eikä kollegoille vittuilla, amen.

Ajattelin muuten ottaa käyttöön kielemme historiasta hän ja hen persoonapronominit, maskuliinin ja feminiinin, helpottaa kovasti ilmaisua, en kuitenkaan ota käyttöön the (man) artikkelin vastinetta eli oo (mies) sääntöä.

YLE paljastaa

Lähde: Yle uutiset 6.4.2014

Ei mitään järisyttävää uutista, vaan kauan odotetun, --- Kataisen paon duunista, joka meni päin anusta. Kumma, ettei media viitsi kaivaa syvemmältä, mun oma syväkurkku eduskunnassa kertoi ajat sitten, että hallitus on viisivailla hajota ja jotka eivät halua badwilliä mokistaan, lähtevät kuin rotat uppoavasta laivasta. Näin tekee nyt  "lame duck" Katainen ja kohtapuoliin vihreät de gröna.

Mutta jutun clou on valokuvaajasetä vasemmassa laidassa, kuvaten tiukasti seisten Kataisesta pönötyskuvaa vaikka ei pitäisi kun uutisen äärellä ollaan. Hesari ratkaisi asian Rio Gandaran reprolla Kataisen niskatukasta ilman mitään viitekehystä, jonka kuva olisi tarvinnut ehdottomasti, tuo kuva herättää niin karmean myötähäpeän, etten siitä kirjoita mitään. Sisäsivulla toimittaja Jokela ottaa verhonpuolikkaan edessä Kataisesta peruspönötyksen, mutta kukaan ei lähde tuon obligatorisen kahden minuutin kuvauslupa-aikana tekemään Lehtikuvaa ( oikein...iso L) niistä elementeistä, joita edessä on. 
Veivaan hiukan Poserissa tätä kuviota illemmalla ja mietin, mikä viittaisi Kataisen lähtöön, niskako??? voi valokuvauksen jumala Filmix, ei todellakaan. Päivitys siis tulossa
--
Metaa....
- KJ:n historia hakee lisätietoa maailman ensimmäisestä kuvajournalistista 1500 luvun lopulta--- hra Caravaggiosta, tein kyselyn Italiaan eräälle sedälle ja sitten julkaistaan kun tulee lisää tietoa.
-Muista seuraava: Teen lehtikuvauksen donateware oppaan palasina ja jokainen palanen syntyy tässä bloginpidon seassa ja vajaana...lopulliset tekstit sitten aikanaan.

Hyytävän kylmää pohjoisessa...

…eivätkä virtuaalilehtien kuvat lämmitä.
webmedian ongelmakenttä on iso kuin Talvivaaran paskalammikko ja ongelmia on sydäntäraastavaa listata.

1. Kuvien koko…on pieni. 500 pikselinen kuva on jo iso. Jos näytön reso on kireä, on kuva postimerkin kokoinen. 

2. Taitto puuttuu. Nettilehdistä puuttuu printin oleellinen kyky suhteuttaa kuvia toisiinsa taiton keinoin. Siis käyttämällä toistensa kanssa keskustelevia kuvia lähekkäin tai kaukana, pienenä ja isona jne.

3. Valokuvien onneton visuaalisuus. Moni sanoo, että kansa saa mitä ansaitsee. En ole samaa mieltä. Meillä on oikeus maksajina nähdä visuaalisesti hyvää jälkeä, joka pakottaa lukemaan.

4. Jos mahdollista, vielä suurempi kontekstin puute kuvien ja ostikoiden välillä kuin printissä.

5. Aataminaikuiset it-ratkaisut, lisämateriaali hukutetaan pitkien, harhaanjohtavien klikkaussarjojen taakse. Heikko konsistenssi, joskus kuvasta pääsee jonnekin, joskus ei pääse. Kokonaisuus näyttää vanhanaikaiselta. Sivustojen formaatissa on pakkoreikä kuvalle, sille on paikka, johon softa originaalista piittaamatta kuvan pienentää ja katkoo. Pystystä tulee sujuvasti vaaka, kun katkotaan jalat ja päät.

6. Yritykset saada lukijat kuvaamaan ilmaiseksi, samalla vieden heidän oikeutensa kuviin, siitä ei kerrota mitään- mutta viedään silti.

7. Todella rumat kommenttisivut, joissa tämän kansan sietämätön kateus ja viha paljastuu niin, että luulisi lehtien varovan edes kamalimpien uhkailujen päästämistä läpi, mutta ei. Jos haluat nähdä mitä suomalaisuus merkitsee maakunnissa, mene näiden lehtien palstoille ja lue miten surkeaa äidinkieltä tankkaavat ihmiset raivoavat toisillee, Suomi nousuun!

Pohjoisen paikallislehdet ovat pönötystä täynnä. Täällä Meerin pitäisi työskennellä ja voisimme katsoa, miten hänestä yhdessä yössä tulisi tavallisia räpsyjä kuvaava turhautunut nuori nainen pilkkihaalarissaan. 

Otsikot ovat amatöörimäisiä, "veden laatua tarkkaillaan jatkuvalla syötöllä" ei taivu vitsiksi saakka. Saippuaa ei ehkä tarvitse mainita kunnolla peseytymisen suhteen jne jne. Kuvassa moneen taipuva virkamiessetä sormi pystyssä jossain toimistossa osoittamassa jotain lappua seinässä. Huoh!

Well done--tarkoittaa kielessäni kypsää pihviä, mitä se tarkoittanee rakennusalalla? Kuvassa kaksi teloitettavaa ilmeistä päätellen pönöttää puolitorsoina. Kuva muuten sopisi hesariinkin jos sinipaitainen setä olisi ruokasalin jakamiseen tarkoitetun sermin edessä pikkuriikkisenä keskellä kuvaa.

Tämä kuva on jo silkkaa taidetta. Vihainen Petrisetä sohii rukoukseen kumartunutta kollegaa otsaan ja vieressä on komea olkapää flanelipaidan sisässä. Piirtoheitin roikuu murheellisen näköisenä jne. Petristä voi tulla mitvain, hän on hommaan sopivan näköinen, lue ei ärsytä ketään, ei koskaan, ei missään.

Setä seisoo ja pönöttää. Nyt tiedämme, että setä on ollut tuolla seisomassa, jos alibia haetaan. Pönöttäviä suomalaisia on  kuvattu miljardi. Tilassa on useita esineitä, hyvä. Mitä otsikko tarkoittaa…ensin negatio, sitten myönteinen lauseenosa. Vai onko kyseessä Jarmo Korhonen joka tulee vetovastuuseen?

Vivianin Rollei

Kun aloitin urani lehtikuvaajana TurunSanomien kesurina, sain käteeni Rolleiflexin.
Se tosin hajosi parin viikon päästä ja jatkoin kuvaamista Nikon F:llä.  Vivian Maierilla ja minulla on tämän verran yhteistä. En ole koskaan ollut ns. katukuvaaja, minusta ihmisillä on oikeus yksityisyyteen kaduillakin. Yleensä katukuva näyttää tavallisen ihmisen vähemmän mairittelevassa valossa. Ehkä tästä syystä Maier ei kuviaan printannut, eli julkistanut.
-
Olen katsonut Maierin kuvia siitä saakka, kun niitä alkoi ilmestyä webiin. Minusta ne ovat teräviä ja tarkkoja amatöörikuvia, joiden vastaansanomaton viehätys perustuu menneen ajan tallentamiselle. On aivan mainiota katsoa asioita skarppeina ja sävykkäinä skannauksina kuten Shorpystäkin ja ihmetellä, mihin sen ajan laitteet pystyivät ja miksi nyt on tultu digipakkia niin kovasti. Sävymaailma 6x6 negassa on upea, 9x12 tms puhumattakaan. Kynnenkokoisella kennolla touhuavat eivät varmaan edes tajua, mikä ero heidän suttukuvillaan on näihin vanhoihin.
-
Mutta Maierista. Tai oikeastaan hänen Rolleistaan.
Minulla ei ole koskaan ollut Flexiä, vain Cord (halpaversio) -jonka suljin hajosi, se oli divarikamaa.
Minulla oli Minoltan vastaava 6x6, jonka senkin suljin hajosi. Perskele. Minolta (autocord?) jotenkin jäi Vataselle kamera-apuun. Taisi olla niin, että Minoltan korjaus olisi tullut niin kalliiksi, että jätin myllyn hävitettäväksi.
-
Rolleiflexiin liittyy asia, jota en ole kenenkään Maierista kirjoittavan nähnyt tajuavan ja siitä kirjoitan nyt. Jatkossa kuvakin aiheesta.
Maier siis kuvasi kuilun kautta tähystäen. Rolleihin sai aikaan myös ns urheiluetsimen, eli kuilun reunoista sai käänneltyä virityksen, jossa voitiin tähystää silmän korkeudelta ja suoraan läpi kohdetta, todellinen 100% etsin ja niin kirkas kuin paikalla valaistus :-). Tällöin kameraa voi nimenomaan käyttää urheilussa, jossa liikettä piti voida seurata. Kuilutähtäin on vaihtopielinen ja sen seurauksena liikettä seuratessaan kameraa kääntää vaistomaisesti väärään suuntaan. Kokkeilla soppii ja kokkeiltu on jalkapallossa 1974, pieleen meni. Ihme muuten miten 6x6 kesti rajausta, vaikka optiikka taisi olla noin 80 milliä eli normaali. Sieltä  vaan otettiin esiin pala, josta tehtiin kuva, komeaa.
( en ole ihan varma tekikö nimenomaan Rollei runkoja joissa oli laajis ja tele kiinteinä, vähän samaan malliin kuin Sigma Merrileitään nyt ?)


Päivitys: Yleisön murrosikäisen testosteroniosaston pyynnöstä, mutta vain tämän kerran. Jessican mittasuhdedemo ilman vaatetusta, älkää sitten ampuko minua, oi feminismin airuet! Olen maailmassa vai toteuttaakseni yleisön visuaalisia toiveita.

Päivitys II: naisvaliokunta otti yhteyttä floodaten mailini ( = 2 mailia) ja vaati, että tasapuolisuuden vuoksi minun on esiteltävä navankorkeuskameran vaikutus myös mieskehoon. Huh -olkoon. Mutta älkää pyytäkö koiraa tai delfiiniä tai…muuten istun tässä aamuun.

Oikealla "Jessica / Poser" kuvattuna nykypäivän tyyliin ylhäältä laajiksella. Pää on iso, jalat pienet ja vartalo lyhentynyt kuin jääkiekkoilijalta joka kuvataan korkealta katsomosta. Vierellään navan korkeudelta normaalipolttovälillä kuvattu Jessica, jonka vartalo näyttää suurinpiirtein siltä miltä luonnossakin. Hm..Jessica on  tosin vain luonnoton märkä uni. Kummalta haluaisit näyttää livenä?

Mutta mittasuhteisiin. Nykykuvaajien otoksissa ihmiset ovat jäätelötötteröitä. Iso pallomainen pää ja pikkiriikkiset jalat. Puhelimet ovat laajakulmia ja pokkareillakin kuvataan silmän korkeudelta henkilöä. Niinpä laajiksen käytön seurauksena pää on iso ja ihminen valuu kohti pakopistettä ja suipistuu alaspäin. Kamalan näköistä ja näitä näkyy HS:ssäkin "ammattilaisten" kuvissa.

Jokainen oikea ammattilainen ( missä niitä enää on?) tietää, että  seisova ihminen kuvataan navan korkeudelta, jotta vartalon mittasuhteet ovat luonnolliset ja ihminen on kuvassa tasapainoisen näköinen. Rolleilla tuo onnistui itsestään, koska kamera oli niskaremmin varasssa kuvaajan navan korkeudella.

Tämän huomaa helposti Vivien Maierin kuvista. Muuta erityistä niistä ei juuri huomaakaan ja hype vain osoittaa, miten kauas olemme kulkeneet niinsanotusta hyvästä kuvasta. Ihmiset kohkaavat kovasti, kun näkevät normaalia suoritetta, eivätkä joudu katsomaan kuvanpilaussoftien läpi mennyttä sotkua. Maier käveli kaduilla ja kuvasi silloin normaalia, mutta meille niin eksoottista hiukan räjähtänyttä NY:n arkea. ( korjaus Chicago:n)

Historia

KJ:n historian eka osa menee maanantaille.

Jälleen yksi tapettu

http://www.dpreview.com/news/2014/04/04/acclaimed-ap-photographer-anja-niedringhaus-killed-in-afghanistan?utm_campaign=internal-link&utm_source=news-list&utm_medium=text&ref=title_0_2

Henkilö, jonka olen nähnyt työssään joskus silloin takavuosina, kun suomalaisenkin kuvilla oli substanssiarvo. En koskaan keskustellut pitempään, mutta tämä naiskuvaaja osasi asiansa. Hän oli yksi "äijistä". Jos 1989 olisin itse tarttunut AP:n Euroopan kuvaosaston päällikön Charlie McCarthyn ehdotukseen lähteä Bangkokin toimistoon ainoaksi kuvaajaksi, olisin luultavimmin ollut kuolleena jo vuosia.

Ja vielä tämä kauhistus ennen veneenrapsutukseen lähtöä.

Otetaan Rio Gandarasetä ja lähetetään mies toiselle puolelle maailmaa NÄPSIMÄÄN TÄYSIN KELVOTTOMIA AMATÖÖRIRUISKAISUJA.
-
Nyt HS kuvapäällikkö Jukka Gröndahl, ota sun kuvaajat kasaan ja kysy, mistä ne kuvittelee saavansa kuukausipalkkaa. Tällaisesta skeidastako ja kahvinjuonnista toimituksessa vai syvästä ja kovalaatuisesta uutiskuvajournalismista, jossa pienikin kuva tekee hyvää katsojalle ja pakottaa lukemaan jutut. 
Tai pane koko jengi pihalle ammattitaidottomana ja ota ammattilehtikuvaajia sisään, jos Hsanomat aikoo ilmestyä vielä viiden vuoden kuluttua.

Lähde HS, 5.4.2014 Kuva Rio Gandara

Lisää pukkaa vaikka entisetkin ovat auki….huh

Mistä tunnistaa ammattitaitoisen lehtikuvaajan. Pitää verrata samalla aukeamalla hänen kahdentyyppisiä kuviaan. Toisaalta pitää katsoa, miten lehtikuvaaja reagoi nopeaan ja koreografialtaan odottamattomaan tapahtumaan ja toisaalta katsoa, miten hän toistaa maneeriaan eli samaa yhä uudestaan toistuvaa  tapaansa kuvata. Tässä lähde -- Kaisa Rautaheimo parka-- kuvaa ministeriä, kuten HS:ssä tänään kuvattaisiin poromiestä, ammattikalastajaa, keinosiementäjää, koulukiusattua jne. Jumalattoman iso, täysin merkityksetön negatiivinen tila ja puolitorso roikkumassa alalaidassa tyttöenerginen suipisteleva tipuilme naamallaan.... Kerran toisensa jälkeen saa nähdä tätä osaamattomuutta. 
Viereisellä sivulla presidentin esittelystä jokseenkin kelvottomin kuva vuosiin. Presidentti ilmeisesti puristaa Arhinmäkeä palleista? Kuva on amatöörimäinen ja jäsentymätön. Satun tietämään ao. tilanteesta jotain, koska olen samassa kohdassa kuvannut samoja bileitä satoja kertoja. Ja kuvaisin edelleenkin stellaarisesti paremman kuvan, mutta minä olenkin mieskuvaaja, joka nykylehtikuvauksessa tarkoittaa kaikkea pahaa ja  alistettavaa, paitsi kun pitää naiskuvaajalle kertoa ----mistä napista painetaan, että se ja se asia tapahtuu kamerassa, siihen me vielä kelvataan, koska ollaan rumia-- eikä meillä keiku sievä hattunen kultakutreilla takaraivolla, emmekä heiluta ihanaa kellohametta punahuulten yllä.

PS: olisi mahtavaa kuulla lehdeltä mitä tekemistä tällä ministerin muikistelukuvalla on otsikon, "yhteishakua aikaistetaan ensi vuonna"-kanssa. Olen kait niin tyhmä, etten näe kontekstia.

Olemme yhteiskunnassamme siinä vaiheessa, että kuvatoimisto joutuu suojaamaan kuvaajan identiteetin koston pelossa, kun tämä kuvaa liivijengin rikostuomioistuntoa.
Lintukotosuomi on lakannut peruuttamattomasti.

Onpa jylhää!

Niiranen on lehtikuvaaja, joka tässä TiinaJylhä  kuvassa on 
1. onnistunut täysin tai 
2. sai tappotuomion Viron mafialta.

Mene tiedä. Mutta HS.stä löytyy nyt tämä mielenkiintoinen veto josta enemmän viikonlopun aikana. Alan lähentyä Taskisen hassuja autokuvia, copyrightsotaa välttääkseni kuvaan niitänäitä HS:n ja kaikkien lehtien sivujen viereen. Ainiin, maanantaina tai tiistaina Aamulehden uusi tabloidikritiikki ja videolla. Puhuva Puusa tulossa honeyt, attention!

PÄIVITYS TÄSSÄ.
Jylhä on kuvassa ns. haasteellisen näköinen. En viitsi sanoa enempää, ettei 2/3 mustaa nahkatakkia käyttävien Sergein  ja Ivanin partio kolkuta ovelle :-)
Niiranen kertoo kuvallaan jotain.
Ja casen clou tai main point on…kertooko Niiranen tahallaan vai vahingossa?
-
Toisinsanoen kenen etu on, että Jylhä esitetään kuvassa ns haasteellisen näköisenä.
Onko ao kuva kuvaajan voitto, lehden voitto vai Jylhän voitto vai nollasummapeli?
-
Katso käsiä, vaikka kasvojen ihoa kiristettäisin miten niin naisen iän näkee aina käsistä.
No…Niiranen käyttää viistoa kovahkoa valoa oikealta alle 45 asteen, jota ei koskaan --lue EI KOSKAAN pidä käyttää yli 40v naisille jos aikoo pitää heidät tyyyväisinä. Mutta lehtikuvan tarkoitus ei olekaan pitää haastateltavaa tyytyväisenä, vaan kertoa jutun sisin olemus auki. Tässä Niiranen onnistuu ja esittää katsojille oman indoktrinaatiopohjaisen oletuksensa..lähtisitkö tämän rouvan kanssa autiolle saarelle. Kuvassa Jylhä poseeraa ns appoavoimena majavana ja Niiranen kuvaa silmäntasolta senverran laajalla että rouva on niinsanottu jäätelötötteröilmestys. Iso piä/pienet sklabbit.
-
Botox ja silikoninaru huulissa ovat hauskoja temppujanyt. Silloin joskus olen saanut katsoa  Playboymallin kuvaamista Nykissä. Tädillä oli melkoinen määrä jesaria ja kiristimiä selkäpuolella aikana ennen PS.ä. Ei nyt ihan akkukenkiä kuitenkaan.
-

Että joo, uskallatko kertoa HS lehtikuvaaja Niiranen, että mitä ajattelit. Uskon, että sinua kutkutti kertoa totuus, mutta olenko oikeassa?
No tämä oli utopiaa, en minä unissakaan ajattele -että kukaan entinen tai nykyinen kollega reagoisi tällaisiin. Olen alalla hylkiö ja ns. outcast, koska uskallan ajatella itse, eikä sitä näissä kuvioissa hyväksytä.

Teaser: Kuvajournalismin historiaa

Kuvajournalismin historiaa osa I / III 
tulossa viikonlopun aikana tähän. "Jo muinaiset roomalaiset jne…"

Vapauden hetki vaihtui sensuuriin.

Kokeilin vuorokauden verran anonyymien kommenttien lähetysmahdollisuutta. Tuli sellaista skeidaa poistoon- että suru murtautui puseroon. Miten tämä pienen pieni sektori inhimillistä elämää, eli kuvajournalismi voi herättää niin kamalasti vihaa. Tämä on kuitenkin ainoa asia, josta osaan kirjoittaa ja jonka tunnen kohtuullisen hyvin.
Tässä anonyymin teksti, koetan miettiä mitä se tarkoittaa, kaivan psykologin viitan esiin, 
huips --- noin…

 Anonyymi sanoi...

Jos sinä kerran osaat ja kaikki muu on paskaa, niin miksi et siinä tapauksessa keskity omaan luomistyöhösi netissä räksyttämisen sijasta? Saattaisi olla hieman rakentavampaa kaikkien kannalta.

Tämän viestin kirjoittajan mielestä minun pitäisi lopettaa netissä räksyttäminen. Kirjoittajan mielestä ei ole hyvä, että joku kirjoittaa netissä tavalla, jonka hän kokee räksyttämisenä ja siksi hän toivoo, että se loppuisi. Onko oikein?

Lisäksi hän toivoo, että keskittyisin omaan luomiseen. Jonka minä mitä suurimmalla mielihyvällä tekisinkin, jos se olisi mahdollista. Mutta ei ole. Huomenna perjantaina menen työkkäriin ilmoittautumaan, jotta eläkeputkeni jatkuu. Se ei ole minusta kivaa. Olisin paljon mieluummin töissä ja antaisin vaikka opiskelijoille osaamistani tai jatkaisin luomista eli ottaisin kovatasoisia lehtikuvia. Siihen ei ole mahdollisuutta. Siksi anonyymi joutuu pettymään, minähän kirjoitan kaikkien meidän kymmenien ammattilaisten puolesta, jotka ovat joutuneet luopumaan luomisestaan tultuaan irtisanotuiksi tai menetettyään freesopimuksensa. En siis räksytä vain Jore Puusan surkean lehtikuvaajauran ennenaikaisen päättymisen takia, vaan arviolta ainakin 40 ikäiseni vanhuksen ja nuoren mutta sopimusta allekirjoittamattoman henkilön murheen johdosta. Viimeksi kolme kovaa ammattilaista Lehtikuva Oy:stä. Sakki, Mäntylä, Gustafson.

Anonyymi ei ehkä ole huomannut, että noin joka viides tekstini on puhdasta ohjausta ja neuvontaa…eräänlaista kuvajournalismikoulutusta, jonka lukija voi ottaa tai jättää. En siis räksytä kaikesta. Koetan myös antaa.

Näen suuren määrän hyvin huonoja kuvia ja kirjoitan niistä. Sellaista kutsutaan kritiikiksi. Mielestäni länsimaiseen yhteiskuntaan pitää kuulua olemassaolevan tilanteen kritiikki. Sitä voi kutsua räksytykseksi. Jorma Panula siis räksytti. Jörn Donner räksyttää, Aki Kaurismäki räksyttää ja pääministeri sanoi, että oppositio räksyttää. HS:n kulttuurin Siren räksyttää musiikista. Obama räksyttää Venäjän tepposista jne. ja Puusa pieninpänä joukosta räksyttää kuvajournalismista.

Mutta entä jos kukaan ei räksyttäisikään?

Entä jos kaikki kritiikki loppuisi huomenna. Heräisimme maailmaan, jossa kaikki olisivat samaa mieltä. En mitenkään usko, että arvon anonyymi siihenkään maailmaan olisi tyytyväinen, kohta hän kirjoittaisi nimettömänä jonnekin, että miksei kukaan enää räksytä. Muuallla maailmassa räksytystä kutsutaan keskustelunavaukseksi. Sellaisella koetetaan saada aikaan ajattelua, toimenpiteitä, muutosta, parempaa tulevaisuutta -kuin olemassaoleva status antaa periksi. Ukrainassa räksytys loi ainakin hetkeksi yhteistyötä ja yhteistuntoa, siis voimaa. Minun räksytykseni ei noin hienoja asioita luo, mutta pitää kuitenkin yllä uskoa sananvapauteen, kirjoitan -koska voin ja saan. Kun en saa- loppuu räksytys. 

Joku tyyppi :-) sanoi Ranskan vallankumouksen aikaan että: " sun juttus on silkkaa räksytystä mutta antaisin vaikka henkeni, että räksytys saa vapaasti jatkua" Vapaa suomennos.

Ja tässä kuvassa se, minne pian häivyn muutamaksi kuukaudeksi, jolloin räksytystä on paljon vähemmän. Jiihaaaaaaa :-)

Reinotossun kuluma….

Kun katson tarkemmin, huomaan että uskollisesti 10 vuotta palvelleiden Reinojeni oikeanpuoleisen tossun kärki on rispaantunut. Tunnen haikeaa surua, sillä kohta 7 vuotta kuolleena olleen isäni Reiskoissa oli sama ilmiö saman jalan tossussa. Tarvittaisiin fyysikon ja geriatrin ja fysioterapeutin yhteistoimintaelin ratkaisemaan ongelma. Ehkä sinä tiedät miksi?
-
Mutta yhteistyöelintä ei tarvita kertomaan millainen Tuusulanjärven viikkouutisten iso valokuva on. Rispaantunut ja surkea.
Kuva on toimittajan ottama tietysti. Toimittaja menee tilaan ja tekee jutun. Haastattelee  vanhuksia ja sitten ottaa kuvan. 
-
Journalisti mitä todennäköisemmin sanoo seuraavasti: " Noniin, eiköhän tämä riitäkin, kiitos paljon. Juttu tuleekin jo huomiseen lehteen. Jos saan osoitteenne, niin voin lähettää lehden teille. Ainiin se valokuva, heheh meinasi unohtua. Joo tuota hmm….menepäs sinä Tamminen tuohon Strömin viereen ja tuotatuota hmm, ottakaa vaikka tuo läppäri auki ja laita sinä Tamminen käsi siihen ohjauslevylle ja sitten katsokaa kumpikin näyttöön."
-
Tässä vaiheessa Tamminen sanoo: "ehheh ei kai vaan mene sitten sun kamera rikki kun mua kuvaat". 
-
Ström siihen leikkisästi: "Onko sulla nyt varmaan apinasuodin siinä linssissä ehheheheh"
-
Menevät ja tekevät ja toimittaja nauttii ja laakasee ja syntyy valokuva, tiemmä.
Semmosta se on tuo kuvajournalismi, mitä siitä kohkaamaan. Kyllä sitä ei tarvitse mitään taidekuvia ottaa. Tässä kelpaa ihan tavallinenkin näpsy, että turha se on sen Puusan siellä räksyttää, karavaani kulkee ja koirat haukkuvat joo.
Että joo perskele joo, että sitten seuraavalle keikalle mars vaan.

Hmm...kuullostaa tutulta

http://www.diyphotography.net/reuters-fires-photojournalist-30-years/

Hiukan kuin oma tarinani. Ero on siinä että jutussa sanotaan, että tuon kokemuksen omaava kuvaaja löytää helposti uutta työtä. Taatusti löytääkin. USA:ssa.
151 hakemuksen jälkeen annoin itse periksi HEO:n jälkeen. Toki mainittakoon, että rakkaat kollegani veivät kaikki asiakkaani  opettaessani kolme vuotta kuvajournalismia :-)  Enkä minä ole kuvannut 16 olympialaiset, vain kolmessa olen touhunnut, tosin sitten kyllä IOPP:ssä.
Joskus kun katsoo newsfeediä jenkeistä, näkee vilahduksia papparaisista työn touhussa. Siellä niitä ikäisiäni kuvaajia vilistää, jokunen tuttukin joukossa menneiltä ajoilta ja jatkaa kuvaamista 60v-70v nuorina. Noissa maissa kun kuvan substanssi merkitsee, ei se kuka kuvan otti, kuten Suomessa.
Tuo taisi kuullostaa tutulta rakas lukijani ;-) Mutta me vanhukset alamme toistaa itseämme.

Hmm…näyttää tutulta

Tim Flach on valokuvaaja, jonka kamaa olen katsellut takavuosina paljon.
Nyt hänen apinakuviaan oli esillä eräässä USA ystäväni blogissa ja menin miehen sivuille ja……………
Sain jonkinlaisen dejavu kokemuksen. Aivan kuin olisin nähnyt näitä erään valokuvakilpailun voittajan kuvina, eräässä pohjoisessa maassa hiljattain :-) Oliko muna ensin vai kana?

Kokeillaan anonyymin kommentoinnin mahdollisuutta….

…taas, ties kuinka monennen kerran. Voit siis pakottavassa tarpeessa, esim työnantajan painostuksen pelon takia kirjoittaa kommentin nimettömänä. Muuten käytä nimeäsi, jotta kommentillasi on merkitystä. Jos alkaa tulla henkilööni kajoavia kommentteja, palaamme takaisin vanhaan käytäntöön samantien. 
Olisivatko suomalaiset vuodessa oppineet jotain?

Tajusin jotain tärkeää...

1970 - 1990 luvuilla teimme kaiken käsin ja tuon käsityön jälki arvosteltiin vaihe vaiheelta ja loppuvaiheen visuaalisuus muuttui sen mukaan, miten hyvin osattiin koko prosessi. Nyt kun kaiken tekee Mac ja WWW ja Instagram tai muu kuvanpilaussofta, ei henkilökohtaista suhdetta kuvaan enää olekaan.
-
Kyllähän minä ajatuksen tasolla tajusin tämän ajat sitten, mutta pengoin juuri vanhoja välineitä ja tajusin koko käsityöketjun suvereenin osaamisen merkityksen lopputulokseen tunteen tasolla. Jos kuvaan ei ole tunnesidettä alusta alkaen, koko prosessi voidaan jättää muille tai koneelle ja vallitsee teknokraattinen, kylmä suhde humanistiseen, visuaaliseen tuotteeseen. Tästä varmaan johtuu nykykuvien heikkotasoisuus ja jatkuva plagiointi. Mene tiedä

Värivalokuvan  saaminen (vaikkapa koulussa) kritiikkikuntoon seinälle meni jotensakin näin.

1. Saadaan tehtävä ( asiakkaaltakin) tai silloin 73-75 opettajilta.

2. Valitaan filmi tehtävää varten huomioiden lopputulos. Filmin koko( pinta-ala), herkkyys, valmistajan tuotemerkki, tuoreus, pakastimesta oton jälkeen riittävä lämpiäminen jne.

3.Kuvauspaikan ja kuvauksen visuaalisuuteen en nyt puutu…mutta dynamiikka ja filkan ominaiskäyrä suhteutetaan halutun lopputuloksen mukaiseksi. Moni asia mielessä.

4. Mitataan valo pistemittarilla huomioiden filmin toleranssit ja tulossa oleva paperiprosessi. Mittauksen keskiarvolla tai hi-lokey kuvan huomioonottaen. Väriprosessissa värilämpötila mittarilla. Suodatinpakka värilämpötilamittauksen mukaan objektiivin eteen.

5. Kuvaus. ( Filmin mahdollinen esivalotus hunnuttaen ja siten alentaen kontrastia)

6. Filmi labraan. Kasetin purku tai sametin puhdistus. 9x12 filmin kasettien valmistelu.

7. Kemioiden teko, huomioiden lopputuloksen haluttu jyrkkyys. Lämpötilahauteen varmistus.

8. Kehitysprosessi lämpöhauteineen ( useimmiten 20 astetta mutta prässättessä enemmän), kemioiden puhtauden tarkitus, PH liuskat tms. Jatko käsin purkeissa tai puoliautomaattikoneella. Nostava kone mahdollinen.

9. Filmin pesut, HCA, pisaroiden poisto pinnalta, jotta kopiointi helpottuu, kuivaus, leikkaaminen ja arkistointi happovapaisiin pusseihin ja negan tai dian densitometria. Esim. Machbethilla.

10. Valmiin materiaalin merkkaus, editointi, arkistointitekstien kirjoitus.

11. Printtilabran valmistelu, kehitteet ja lämpötilat tai puoliautomaattikoneen kalibrointi ja valmistelu.Suurennuskoneen lasipintojen puhdistus.

12. Kopiointiprosessi..suotimet, koepalat oikean värimaailman hakeminen, oikean valotuksen hakeminen, koepalojen teko ja tulkinta  ja pintadensitometria. Oikean suodinpakan tai suodinarvojen löytäminen ja käyttö.

13. Valmiin kuvan kehitys erillaisine kopiointikikkoineen ( hunnutukset, tikitin, poltto jne), kuivaus esim rummulla ja suoristaminen kylmällä marmorilla tai luukammalla tms.

14. Paspatuurin leikkaus, taustakartongin leikkaus.

15. Kuivuneen kuvan korjailu eli prikkaus 0000 siveltimellä ja mahdollisesti mattalakkaus.

16. Kuvan pohjustus kuivaliimalla ja kuumaprässillä.

17. Kuvan liittäminen paspatuuriin ja---lopulta ripustaminen seinälle odottamaan kritiikkiä.

Tämä oli siis manufaktuuria, käsityötä mitä suurimmassa määrin. Siksi kuviin tuli erityinen suhde, samoin kuvaamiseen ja erityisesti koko prosessin hallintaan. Oliko tuo kaikki huono asia, ei. Sitä osasi harva, valmilla työllä oli sitten hintakin johtuen sen hankalasta prosessoinnista ja….voimakas visuaalisuus, harkittu sanoisin.
-
Kukaan ei kuvannut turhaan mitään vaan AJATTELI etukäteen paljon. Onko ajattelu paha asia? Ei se voi olla. Onko käsityön osaaminen paha asia? Ei sekään voi olla.
Olenko minä huono kuvaaja, koska osaan tämän kaiken? Ei, en ole.
Ajattelen paljon kuvia, koska rakastan niitä, ne ovat lapsiani.
Ovatko miljardit kuvanpilaussoftasta läpiajetut näpsyt kuvaajan lapsia?
-
En haikaile vanhaa aikaa takaisin. Digitaalisuus on auttanut valtavasti monessa asiassa, esimerkiksi valokuvauksen opetuksessa paljon. Kuvien tekninen laatu ei juurikaan ole parantunut  ja visuaalisuus on huonontunut plagioinnin takia merkittävästi. Mitä meille sitten jää tästä ajasta? Minun ajastani jää muutamia valokuvia, tästä ajasta jää muutamia rikkinäisiä kovalevyjä.

Kuva: Jore Puusa